Lapsen oikeus leikkiin

Viime viikon torstaina (20.11) vietettiin kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää, tänä vuonna teemalla Lapsen oikeus leikkiin. Äitin luona viikonloppua viettäessä ja varsinkin sunnuntaina pienen kummitytön syntymäpäiviä juhliessa, palasin ajatuksissani omaan lapsuuteeni. Muistelin mitä leikkejä sillon leikittiin, miten niiden säännöt mahtoi mennä-ja leikkiikö kenties nykylapset edelleen niitä samoja. Rosvoa ja poliisia, kirkonrottaa, kuurupiiloa,...

Alkusyksystä (jolloin postauksen kuvatkin on otettu) olin kaitsemassa naapurikunnassa erään perheen lapsia. Pienimmän kanssa suunnattiin pihalle potkimaan palloa ja siinä tomeran pojan touhuiluja seuratessa muistin erään lapsuuden ulkoleikeistäni-nimittäin maailman valloituksen. "Maahan piirretään suuri ympyrä, joka jaetaan pelaajien määrän mukaisesti tasakokoisiin sektoreihin, maihin. Pelin alussa jokainen pelaaja asettuu omaan maahansa. Heittovuorossa oleva yrittää heittää ja osua kepillä toista pelaajaa polven alapuolelle. Jos keppi osuu, heittäjä saa vallata kohteelta niin suuren alueen kuin kepillä piirtämällä kykenee rajaamaan. Rajaaminen tapahtuu etenemällä jalat rajojen päällä haara-asennossa kohteen maan ylle ja piirtämällä siihen keppillä uusi rajaviiva. Rajattu alue liitetään heittäjän alueeseen. Jos pelaajan maa vallataan kokonaan, hän putoaa pois ja jos itse valloitaja kaatuu maahan venytettyään liikaa haaroja, ei tämä pelaaja saa mitään. Voittaja on viimeiseksi jäljelle jäänyt."