6. marraskuuta 2014

Lumiprinsessa

Kuten eilen ennakoin, tämä vapaapäivä kului pitkälti neljän seinän sisällä. Nautin pitkät yöunet ja niidenkin jälkeen vielä tunteja vain loikoilin sängyssä. Jossain vaiheessa nousin sen verran, että laitoin Miehen puolikkaat pyörimään-ja nautin. Tämä on jotain mihin on liian vähän aikaa, jotain mitä olin tietämättäni pitkään kaivannut. En edes muista, koska viimeksi olisin ehtinyt vastaavanlaisen päivän viettää; ilman kiirettä tai aikatauluja mihinkään!

Iltasella pakotin itseni liikkeelle, palauttamaan jo reippaasti myöhässä olleet teokset lähikirjastoon-ja yllätyin, kun astuin ovesta ulos. Satoi lunta ja maa oli valkoinen. Naapurin lapset pyörittelivät talven ensimmäiseen lumiukkoon palloja. Kovinkaan pitkälle en kotipihasta ehtinyt ennen kun tunsin poskillani jotain muutakin märkää kuin lumihiutaleet. Itkin, sillä valkoinen lumivaippa oli tehnyt kaikesta niin kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti