22. toukokuuta 2013

Kuka puhaltaa nyt? Kuka puhaltaa nyt?

Kello esillä, spittarit kiiltävät,
Statukset partaterällä viiltävät.
Bisse bisseltä, nallia lisätään,
Mikä on totta, onko totta enää mikään?

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Rakkautta etsitään kuin morsian mekkoa,
Käytetään kerran ja säilötään kaapissa
Epätoivo ylläpitää mielenkiintoa,
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.
Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Ajat vaihtuu ja viisarit liikkuu,
Iho vanhenee ja kasvot muuttuu,
Ennen syötiin lettuja, nyt
Lasketaan kaloreita.
Kesä -96 polvet ruvella,
Taloyhtiön hiekkalaatikolla.
Äiti liimasi laastarin kun itkin,
Sanoi "Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
"Anna mä puhallan"
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?
Kuka puhaltaa nyt?

Prinsessoja ja astronautteja
Piti meistä tulla.
Mut mekko riekaleina
Lasku humalassa.
Ei löytynyt onnee onnelasta.

Me ollaan kaikki oltu joskus pieniä. Oikeastaan sen verran isoja jo että pärjätään kotipihassa yksin, mutta kumminkin sen verran pieniä ettei huomisesta oo tarvinu huolehtia. Joku on ollu ruokkimassa ja pukemassa, sanomassa koska tarvii mennä suihkuun eikä pieneen mieleenkään tullu sellaisia asioita kuten vessanpaperin loppuminen tai laskujen maksaminen. Me kaikki ollaan joskus oltu pieniä tyttöjä ja poikia, haaveiltu olevamme kenties prinsessoja ja astronautteja.
Ajat kuluu ja ajan myötä vastuu lisääntyy. Aikuisten asioita pidetään cooleina kunnes joutuu ite elämään niitä ja toteemaan ett ei löytynyt onnee onnelasta. Ei se elämä aina niin luksusta ja huoletonta olekaan mitä lapsena uskoi. Ite oon jo menny senkin vaiheen ohi missä kaloreita laskettiin mutt satunnaisesti mietin kuka puhaltaa nyt. Kuka parantaa haavat, kun maailma satuttaa.
Mä olen väsynyt tieltä väistymään, sillä paikka se on mullakin. Oon oppinu vaatimattomaks, en pyydä paljon. Mulla on unelmia joiden eteen oon valmis tekeen töitä. Taisteleen niitten puolesta mitä pidän tärkeenä. Ota mut syliin, pitele, mut älä omista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti