Joskus aloitin blogikirjoitukset "eksistä", en muista pääsinkö koskaan lupaamassani loppuun asti vaiko en. Nyt kumminkin kertauksena kolme viimeisintä, ihan vaan vaikka varoiks jos niistä en aikanaan kirjoitellutkaan...
Viides mun seurustelukumppani oli samaa luokkaa käyvää keijukainen. Alusta alkaen me kuljettiin siinä rajalla ollako vaiko eikö olla, seurustella vaiko ei. Jossain vaiheessa kerättiin rohkeutta suhteeseen-vaikka se loppuen lopuks oli siltikin kovin salainen. Kummankaan kotiväki ei tuntunut hyväksyvän jälkikasvunsa bi-seksuaalisuutta. Keijukainen kyllästy nopeammin, kun mä ja eri luokallekin lähtiessään ero tuli. Ollaan nähty pari kertaa, harvakseltaa. En koe kauheesti intressejä enään-ja keijukainen on kiireinen pikkulapsiarjen kanssa.
Vasta kesäloman alkaessa 2011 kuvoihin ilmestyi seuraava, Joujou. Alkukesä kului koriksen ja skootteriajeluiden merkeissä, kävin mä siinä tohinassa elämäni ensimmäisen kerran Linnanmäelläkin. Mulla oli useampikin rippileiri kesällä eikä me sitten oikein ehdittykään nähdä ennen kun jo ihastuin toiseen. Ei olla nähty Joujoun kanssa eron jälkeen, ainoo mitä tiedän sieltä on puhjennut diabetes.
Miksu oli kuvoissa viimeisimpänä. Yhteisellä leirillä vietettiin luonnollisesti paljon aikaa yhdessä ja leirinkin jälkeen yhteydenpito jatkui päivittäisenä. Mun leirit rajoitti näkemisiä ja syksyllä alkoi koulu Lahdessa. Yritettiin, mutta jokusen viikon päästä oltiin molemmat sitä mieltä ettei etäsuhde toimi. Kaivataan kumpikin enemmän, enemmän fyysistä läheisyyttä. Ei olla myöskään nähty eron jälkeen.
Miksun jälkeen (eli noin syyskuun 2011) ei oo ollu mitään suhdetta. Joitain enemmän ja vähempi vakavampia säätöjä, joskus mutta ei kumminkaan. Jokainen mun seitsemästä teini-iän suhteista on mukavia muistoja-ja ne on ollut osana kasvattamassa sitä persoonaa joka nyt oon. Antamassa näkökulmia ja jossain määrin määrityksiä sille mitä haluan/mitä en ainakaan halua seuraavalta suhteelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti