Moni tietääkin näiden kohtalokkaiden nuorien tarinan jo, mutta kertaus on opintojen äiti. Montaquen ja Capuletin suvut ovat verivihollisia (syystä joka ei koskaan ole selvinnyt). Julia Capulettia ollaan jo naittamassa naapurimaan rikkaalle kreiville, kun kohtalo astuu peliin Romeo Montaquen muodossa. Nämä kohtalokkaat nuoret rakastuvat toisiinsa ensisilmäyksellä ja pitäjässä alkaakin aikamoinen tohina. Ruumiilta ja kommelluksilta ei vältytä, kun suvut jatkavat yhteenottoja ja "pienen" informaatiokatkoksen takia vannovat Julia ja Romeo ikuista rakkautta kaatuen samaan hautaan.
Kokonaisarviona 1/5. En ole lukenut sarjakuvia niin paljoa, että osaisin taidetta kovin monipuolisesti arvioida mutta näin "maallikkona" kirja oli pettymys. Mäkelän taide oli jotenkin sekavaa, en meinannut erottaa hahmoja toisistaan ja mikäli en olisi tarinaa tiennyt etukäteen, olisin varmasti tippunut kärryiltä kuka tässä vihaa ketä ja ketä haikailee kenenkin perään. Ehkä värikuvitus olisi auttanut hahmottamaan, kyseessä on musta-valkoteos. Kirjan teksti oli huono sekoitus alkuperäistä, vanhahtavaa tekstiä, ja nykyajan slangia-tapahtumat kun modernisti sijoittuivat Veronan sijaan meille tutumpaan Helsinkiin. Tarinallisesti kirja on kiehtova, mutta siitä kunnia kuuluu aivan jollekkin muulle kuin Mäkelälle. Jos sarjakuvista tykkää, niin ehkä tämä pieni tiiliskivi kannattaa lukea.
 |
| Kuva: Adlibris |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti