1/52 Ilki Ihana

Setämies koitti tuossa hieman ennen vuoden vaihdetta saada mua mukaan 100 kirjan haasteeseen joka olikin idealta käynyt mulle tutuks jo somen kautta. Sataa kirjaa en luvannut lukea, varsinkaan kun "sääntöjen" mukaan niiden piti olla suomalaisia, eikä keskeneräisiä (vuonna 2016 aloitettuja), lastenkirjoja tai sarjakuvia laskettaisi. Pöh, sanon minä! Lupasin kumminkin 52 kirjaa lukea ja jotta haaste ei muuten pääsisi käymään liian helpoksi, lupasin kaikista 52 kirjasta kirjoittaa arvostelut tänne blogiin. Kaikkea sitä...

Noh, vuoden urakan sai kunnian aloittaa Melissa Marrin Ilki Ihana. Tämä keijutarina oli päätynyt mun luettavien listalle jo joskus teini-iässä-jääden noina aikoina kumminkin lukematta. Olin ehkä ymmärrettävästi skeptinen millaista teinihuttua on luvassa, mutta alkukankeuden jälkeen kirja osoittautui viihdyttäväksi-näin aikuisellekin. Kirjan päähenkilönä toimii lukiolaistyttö Aislinn, joka on perinyt kykynsä nähdä keijuja mummoltaan ja edesmenneeltä äidiltään. Tämä yliluonnollinen kyky olisi hyvä pitää keijuilta salassa, mutta se käy yllättävän vaikeaksi kun keijumaailmassa valtaa pitää talvikuningatar Beira ja kesäkuninkaalla Keenanilla on kiire löytää rinnalleen kuningatar, jotta ikuinen talvi ei tuhoa sekä keijujen että ihmisten maailmaa. "Yllättäen" Keenan on iskenyt silmänsä Aisliniin ja alkaa tahtojen taistelu siitä onko Aislinn valmis alistumaan kohtaloonsa, hallitsemaan Keenan rinnallaan keijujen maata, vai löytääkö Aislinn sitä ennen yhteisen tulevaisuuden ihmisystävä Sethin kanssa. Kenties molempien?

Kokonaisarvioksi sanoisin 3/5. Yllättävän viihdyttävää ja koukuttavaa luettavaa, pientä miinusta tarinan arvattavuudesta. Ikuisen talven ja kesän taistelut alkavat olla aika kulunut tarinan aihe... Kirjassa myös vilisi turhan tarkoin kuvailtuja sivuhahmoja, joiden merkitys jäi loppuen lopuksi hieman epäselväksi. Kaikesta tästä huolimatta aion jossain vaiheessa tarttua kirjan jatko-osaan (Sala Kavala).

Kuva: Adlibris