Syksy saapuu

Viiden viikon jakso elämääni on loppumassa. Viittä hektistäkin viikkoa seuraa viikko koulua ja viikko vapaata. Syysloman jälkeen on kahden ja puolen viikon jakso kunnes marraskuun puolessa välissä jään joululomalle. Tuo liki kaksi kuukautta pitkä joululoma tarkoittaa käytännössä verkostojen luomista tulevalla kotipaikkakunnalla sekä erinäisiä jouluvalmisteluita. Äipän kanssa oli puhetta, että tuleva joulu vietettäs mun luona ja meidän joulupöytään perinteisesti kuuluu itsetehdyt laatikot, piparit, tortut...

Varsinkin alkuvuodelle on suurehkojakin suunnitelmia, kuten muutto, mutta en halua/jaksa/saa stressata vielä sinne asti. Tää syksy on ollut helpoin sitten vuoden 2005-mutta edelleenkin on muistettava että oon vasta toipunu pitkähköstä masennuksesta. Edelleenkin on olemassa se riski, että liika toiminta vie viime syksyn tavoin masennukseen ja toimintakyvyttömyyteen-ja sitä en todellakaan halua!

Tällä hetkellä mulla on selkeät suunnitelmat elämälleni ja vaikka ajoittain tuntuukin, että oon tilanteiden kanssa yksin ja että viiden viikon iltatyöpainotteinen työssäoppimisjakso tappoi lähes kaikki sosiaaliset suhteeni, en oikeastaan kaipaa mitään enempää. En (menetettyjä) ystäviä, en seksiä, en...en mitään. Mun on hyvä näin.

Nautin syksyn lehti- ja vesisateista, siitä kun voin yöllä yhden aikaan päättää että paistanpas pinaattilettuja. Oon löytäny uudestaan palapelien terapoivan vaikutuksen, kirjapinot ja kirkasvalon rakastettavan kirkkauden. Kynttilät, fleecehaalarin ja sen tunteen, kun illalla voi päiväänsä tyytyväisenä uppoutua peitto- ja tyynykasaan, omaan sänkyyn. Oon oppinut vuosien tauon jälkeen pitämään syksystä, kulkemaan silmät ja mieli avoimena päivien pimenemisestä ja lyhenemisestä vähääkään välittämättä.