28. heinäkuuta 2012

Mikä minä olen muuttumaan


Taannoin Ärsytysvaarasta kirjoittaessa kävimme ko.henkilön kanssa kiivasta keskustelua myös siitä, ett mun kuulemma pitis vaihtaa tyyliä. Melkein jo sisäistin ajatuksen huonosta tyylistä, kiitos aika ajoin huonon itsetunnon. Tänä aamuna kumminkin mietin asiaa uudestaan-ja tulin toisiin ajatuksiin. Miks mun pitäis muuttua? Miellyttää toisia? Sillon en ois enään mä vaan joku toisen muokkaama ihminen. Ja vastoin kun Ärsytysvaara väittää, mulla ON kavereita, ystäviäkin, jotka hyväksyy mut tämmösenä kun oon. Omana ittenäni.
Vaikka osa mun vaatteista onkin käytettyjä, kierrätettyjä ja tuunattuja, ei ne oo kumminkaan mitään rääsyjä. Eikä mistään viime vuosituhansilta. Meikkiä mä en käytä, mutt sen luulis olevan jokaisen oma asia. Silmälasit on, mutt ilman niitä mä vasta oudolta näytänkin. Hiuksia tarvis juurikasvun takii värjätä ja suunnittelen tosiaa pidennyksiä, mutt en todellakaan "hiusremppaa" tee ennen koulun alkua. En ehi eikä budjetti anna periks.
Jotain vikaa?

2 kommenttia: