Vaikka (koulu)kiusaamisesta puhutaankin niin paljon, aattelin nyt kumminkin lyhyesti postata asiasta. Mua kiusattiin monta vuotta peruskoulun aikana, mutt oon tyytyväinen ettei se ollu kun tasan kerran fyysistä. Toki sanatkin sattuu ja voin myöntää, ett mulla on ajoittain edelleen ongelmia itsetunnon kanssa...
En muista minkä ikänen olin, joku tyyliin 8-9-vuotias, kun olin ihan normaalisti tulossa iltapäiväkerhosta kotiin. Naapuritalon pihalla oli entinen luokkakaveri kavereineen ja nepä sit pysäytti mut ja kirjaimellisesti veti jalat alta. Oikeestaan en muista tapahtumaa kovin hyvin, kotona äiti huomas ruhjeet ja myöhemmin koulussa kiusaajalta/kiusaajilta yritettiin saada anteeksipyyntöö. Sitä ei kumminkaan sillon tullu.
Syy miks mä nostin tän nyt esille, on se ett löysin "pää"kiusaajan tekemän videon Youtubesta. Videolla hän kertoo mm. kuinka on itse ollut kiusattuna ja kuinka katuu itse kiusanneensa. Jos en olis tavannu tätä kiusaaja pari vuotta sitten ja viettäneeni hänen kanssaan mukavan muutaman tuntisen kaupungilla, en olis uskonu hänen olevan videolla tosissaan. Nyt sanat ei kumminkaan tuntunu yhtään teeskentelyltä.
En oo varma miten toinen osapuoli suhtautuu tähän kirjotukseen, todennäkösesti myönteisesti, mutt koska en haluu ottaa tuhraa riskiä, en upota alle mitään linkkejä hänen blogiinsa taikka kiusaamisvideoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti