20. toukokuuta 2012

*huokaus*



Se oli siis Jube joka soitteli tänään aiemmin ja äsken, muka paremmalla aikaa uudestaan. Myönnettäköön, mun odotukset oli liian korkeella. Aattelin, ett isyyden myötä ois tullu lisää viisautta yms. mutt ei. Puolella korvalla kuuntelin höpötystä siitä miten huono työpaikka on, kuinka se aika (jolloin jälkikasvu ei ole hoidossa) menee pääosin ryypätessä ja kuinka rahat on tiukilla. Teki mieli sanoo, tosiaankin 5v uotta nuorempana alkaa neuvomaan, ett mietipä vähän mihin ne rahat oikein menee. Puhetta väritti joka jatkuvat kirosanat ja mä sain yhen lyhyen puheenvuoron; ehdin kertoa olevani kipeenä kunnes jo toinen jatko juttua päälle. Thänks...
Tuli kiire lopettaa, kun alko Suomen peli ja mua pyydettiin poikkeen mikäli lähiseuduilla liikun. Ja liikunhan mä, äitillä käydessäni. Kaipa sitä joskus vois kahvilla poiketa, ehkä keskustelusta saa enemmän irti kasvokkain-tai viimeistään siinä vaiheessa voi unohtaa koko ihmisen. Olis kyll kiva pysyy kavereina, ehkä ystävinäkin kun muidenkin eksieni kaa kerta oon väleissä. Miks tää yks tekis poikkeuksen?...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti