22. toukokuuta 2012

Valoa tunnelin päässä

En ollut ennen nähny koulussa kattomaamme Reindeerspotting-Pako joulumaasta-elokuvaa. Olin kyllä kuullu paljon juttuja siitä, lähinnä negatiivisia. Elokuva koettiin huumemyönteiseksi, masentavaksi, ahdistavaksi ja ties miksi muuksi vielä. Puolitoista tuntisen jälkeen uskallan kumminkin olla eri mieltä. Uskallan väittää, että elokuva aiheuttaa sen mukaisia tunteita, millä asenteella sen katselee.
Elokuvan alkumetreillä, päähenkilö Janin ollessa ajelemassa ystäviensä kanssa, tajusin oikeasti kuinka lähellä huumepiirejä olen itse liikkunut, kuinka lähellä huumeet ovat olleet-tajuamattani asiaa silloin. Kaveriporukassa lähes kaikki käyttivät rahansa ennemmin huumeisiin kuin esimerkiksi huvipuistokäyntiin-mikä olisi paljon terveellisempi vaihtoehto. Sillä rahalla mikä huumeisiin vuodessa meni, olisi saanut lähes tulkoon urheiluauton-ainakin monen viikon, kenties kuukausien loman etelässä.

Takaisin kumminkin itse elokuvaan. Ehkä jo oman ikäni takia, kiinnitin erityistä huomiota siihen, että vastoin kuvitelmiani, huumeiden käyttäjät pitivät yhtä. Oletin että "alamaailmaan" joutuessa jokaisella on omat ongelmansa, joista selviytymiseen ei kaivata muiden apua-jos niitä omia ongelmia edes tunnistaa taikka on valmis myöntämään. Vaikka riitoja saatettiin selvitellä raadollisesti, kavereihin luotettiin eikä esimerkiksi poliisin kuulusteluissa puhuttu muista. Tämä vaatii mielestäni todella paljon rohkeutta-niin kuin myös se, että vankilasta vapauduttua palaa samoille kulmille, samojen kavereiden pariin.
Tavallaan ihailin lojaalisuutta ystäviä kohtaan silloinkin, kun Jani itse oli kuivilla. Oma elämä olisi kenties helpottunut entisestään mikäli kaverit olisi käräyttänyt poliisille. Mikäli itse on pystynyt olemaan huumeitta, uskoisin oman tuomion olevan lievempi. Mietin myös onko huumepiiriin kuuluvat ystävät oikeita ystäviä.
Selvillä/kuivilla ollessaan Janin jutut olivat todella järkeviä. Ilman huumeita hän olisi varmasti saavuttaut unelmansa omasta talosta ja pienestä perheestä. Huumepäissään jutut olivatkin sitten mitä olivat, silloin käytöstä eroon pääsemiseki ei tuntunut olevan muuta vaihtoehtoa kuin ulkomaille pakeneminen.

Reindeerspotting oli/on mielestäni erittäin onnistunut. Huumeiden käyttö tuodaan esille realistisempana ja arkisempana kuin esimerkiksi luentomuotoisissa huumevalistuksissa. Dokumentti kuvaa huumeiden käyttäjien arkea iloineen ja vihoineen-ei ainoastaan varoittele aineista joihin elämässä toivon mukaan harvoin törmää. Alkuminuuteilta asti seurasin innolla mitä tuleman pitää. Hakeutuuko Jani missään vaiheessa vieroitukseen? Kuoleeko hän? Pysyykö kuvaaja mukana loppuun asti? Loppu pääsi yllättämään, mutta en tiedä oliko tapa huono vai hyvä.
Karuinta oli todellisuus. Se että dokumentti on täyttä totta ja kuvattu täällä meillä, Suomessa. Ajatuksia ja kysymyksiä tulvi pää täyteen. On tärkeää ettei kukaan joutuisi Janin kaltaiseen tilanteeseen-ikinä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti