28. tammikuuta 2018

Vuosi 2017

Viime vuosi alkoi Petran kanssa kotona hengaillen (äitiysloma). Reilu parikuinen tyttö nukkui vielä suurimman osan vuorokausista vaikka yöt olivatkin rikkonaisia. Heti vuoden alussa tehtiinkin "iso päätös" ja tyttö siirtyi omaan huoneeseen nukkumaan. Vaikka muutoksia nukkumisessa tapahtui heti (mm. nukkumaanmenoaika aikaistui 2-3h), useamman kuukauden ajan vielä syötiin monta kertaa yössä ja usein jossain vaiheessa yötä tyttö tuli meidän väliin kun ei kerta kaikkiaan rauhoittunut omaan huoneeseen heräämisen jälkeen. Vuoden alkukuukausilta ei juurikaan ole muistiinpanoja eikä löydy facebook-päivityksiä joista kuulumisia luntata-mikä kertonee sen hetkisen elämän väsymystasosta. Myös Setämies on maininnut nuo vauvavuoden alkukuukaudet pahimmaksi ajaksi, univelka oli jotain käsittämätöntä ja jatkuvaa. Tammikuussa aloitettiin Petran kanssa eka "harrastus", kun paikallinen MLL järjesti ensisynnyttäjien ryhmän. Helmi-maaliskuussa aloiteltiin Petran kanssa kiinteitä. Koko ajan enemmän ja enemmän korvikkeelle siirtyvä vauva joi maitoa jo kiitettäviä määriä ja kauhisteltiin tietoa, että maitomäärät tulevat tästä vielä kasvamaan. Mitä pikemmin saataisiin perunat ja muut rinnalle, sen parempi (lompakolle). Avokado ja mustikat olivat lopulta ne ratkaisun avaimet joilla lapsi tajusi syömisen idean ja sen jälkeen onkin kaikenlaiset ruuat syöty hyvällä ruokahalulla. Vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana vietettiin yksi yö TYKSissä tarkkailussa (rotarokotteen sivuoireita) ja käytiin verikokeissa sekä kasvukontrolleissa kun Petra ei mainannut kasvaa pituutta. Mitään merkittävää ei löytynyt, todettin vain että ei tytöstä voi pitkä tulla kun ei vanhemmatkaan ole kovin pitkiä (mä 165cm, Setämies n. 170).
Toiseltakaan vuosineljännekseltä ei löydy juurikaan muistiinpanoja, mutta kun Petra ei osoittanut puolivuotiaana vierastamisen merkkejä, ainakin itse uskalsin hengähtää. Pulloruokittu tyttö oli helppo jättää päiväksi isänsä hoiviin, kun itse kävin "livekirppiksellä" myymässä pieneksi jääneitä vauvanvaatteita ja uskallettiin me yhdessä Setämiehen kanssakin lähteä yöksi Helsinkiin tytön ollessa n. 7kk. Käytiin myös yhdessä festareilla ja näinä kumpanakin kertana saatiin mun siskoista korvaamatonta lastenhoitoapua. Jatkettiin Petran kanssa joka toinen viikko käyntejä ensisynnyttäjien ryhmässä ja ryhmäkertojen loputtua maalis-huhtikuussa, jatkettiin vielä ryhmänä keskenämme tapaamisia aina toukokuun loppuun asti. Mä kipuilin parisen viikkoa hurjahkon näköisen luomitulehduksen kanssa, mutta lopulta sekin nujertui antibioottikuurilla. Äitienpäiväviikonloppu vietettiin Setämiehen vanhemmilla, mun äiti ja mummo kävivät jo viikolla meillä kahvilla.
Heinäkuussa päästiin testaamaan uutta grilliä ja käymään uimarannalla kesän ainoan kerran, kotona jatkettiin Petran kanssa ulkouinteja siirtämällä oma kylpyamme sään salliessa terassille. Heinä-elokuu meni pitkälti syksylle tyypilliseen tapaan marja- ja mehustushommissa (mustikoita lähimetsistä, viinimarjoa omasta ja anoppilan pihasta). Saatiin myös pitkän yrittämisen jälkeen kokea vauvariemua mun raskautumisen myötä-mutta muutama viikko myöhemmin tuo raskaus päättyi keskenmenoon. Itselleni tuo oli hyvää herättelyä ettei lapsia niin vain tehdäkään... Setämies piti elokuussa kesälomia ja tehtiin pari kotimaan reissua (Lahteen ja Jyväskylään), Petra teki siinä sivussa ekat hampaansa. Neuvolasta saatiin lähete fyssarille, kun 10kk tyttö ei liikkunut eteenpäin eikä kääntyillyt, noita käyntejä jatkettiin pari kuukautta parin viikon välein. Mun äitiysloma oli loppumassa syyskuun alussa ja asiaa lyhyen hetken mietittyäni ilmoittauduin työttömäksi. Hieman parempi raha ja tutkinnollani on epätodennäköistä työllistyä-todennäköisesti saisin siis vielä hyvän tovin hoitaa Petraa kotona. Syyskuun alussa "karattiin" myös Setämiehen kanssa naimisiin; parin kaverin läsnäollessa vihkivalat vannottiin maistraatissa ja vietettiin "hääyö" Caribialla pulikoiden. Toivon mukaan ensi syksynä on varaa ja aikaa juhlia isommin... Syyskuun puolessa välissä aloitettiin Petran kanssa jumppa.
Lokakuun alussa käytiin tyttöjen kesken (minä, Petra, Petran kummitäti) juhlistamassa tulevaa 1v päivää Tallinnan risteilyllä. Voi sitä riemun määrää kun pallomereen pääsi kunnolla uimaan eikä vain istumaan kotipallomeren n. 100 pallon sekaan! Petra kävi myös mun siskolla yökylässä, mun ja Setämiehen käydessä Sunrise Avenuen keikalle Turussa. Olikin hassua aloitella iltaa kodissa missä ei ollutkaan yhtäkkiä lasta! Seuraavana aamuna olikin jo kova ikävä ja kiire hakemaan puuttuva perheenjäsen takaisin kotiin... Viikko-pari ennen syntymäpäiväänsä tyttö yllätti ja lähti konttaamaan. Loppukuusta juhlittiin jo vuoden ikäistä pikkutirppaa ja heti tuon jälkeen neiti kärsi ensimmäisen kunnon sairastelunsa kun korvatulehdus tuli kylään. Marraskuussa mä olin aktiivisesti mukana järjestämässä Suomi 100v lastenjuhlia ja Petra sairasteli toisen korvatulehduksen vain 3-4vk edellisen jälkeen.
Joulukuun alussa sain äidiltäni ikimuistoisen puhelun; toisen isoveljeni oli yllättäen kuollut. Surulle ei kumminkaan ollut juuri aikaa, sillä Petra teki lisää hampaita (2), oli Setämiehen ukin synttärit n. 600 km:n päässä, käytiin Napakympin kuvauksissa, mä järjestin itselleni työkokeilu- sekä opiskelupaikan ja Petralle luonnollisesti päivähoitopaikan siinä sivussa. Joulukin tuli ja meni ja kun veli siunattiin vielä vuoden päätteeksi viimeiselle matkalle, suorastaan huokaisin helpotuksesta. Tästäkin vuodesta (ja etenkin hektisestä loppurutistuksesta) selvittiin ja alkava 2018 toivon mukaan olisi seesteisempi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti