Maaliskuussa sulaa jää jää jää

Aika hektistä tuntunu tää elämä taas olevan... Koulun loppumisesta alkaa olemaan pian kolme viikkoa, mutta kovin montaa kotipäivää ei tässä ole ehtinyt viettämään. Ensimmäinen viikko toki meni kotioloissa, mutta siinäkin oli jonkin verran virastoasioita ja kotitöitä hoidettava niin ei kyllästymään ehtinyt, toiseksi viikoksi pääsin jo istumaan ensimmäiselle työkkärin kuuluisista kursseista.
Työnhakutaitoja opettavalla kurssilla ei ollu mulle juuri mitään uutta, mutta ainakin päivisin oli seuraa/tekemistä. Ehdin tehdä paljon omisä rästiin jääneitä hommia; vastailemaan vähemmän tärkeisiin sähköposteihin ja ilmoittamaan itseni sellaisten järjestöjen yms. käytettäväksi, joiden parissa Lahdessa asuessani tykkäsin toimia. Yksi näistä oli MLL-eikä kyllä tällä viikolla ole tarvinutkaan miettiä tekemistä, sillä joka päivä joku on tarvinnut lapsilleen kaitsijaa.
Jo muutamiin päiviin on mahtunut useampia onnistumisen kokemuksia, muistutuksia siitä kuinka antoisaa lasten parissa työskentely on-mutta myös niitä hetkiä, kun vaatteet räkäisinä ja äidinmaidonkorvikkeesta märkinä mietin onko tämä sittenkään niin mieluisaa. Viimeistään kotiin päästyä kumminkin havahdun siihen todellisuuteen, että nimenomaan tuotahan se on sitten aikanaan omienkin lasten kaa. Tykkäsi siitä tai ei-joten parempi tykätä.
Ennen seuraavien viikkojen työrupeamia järjestin itselleni nyt muutaman päivän vapaaksi. Oma koti vaatii kotitöineen huomioo ja lauantaina on tarkoitus juhlia valmistumista pienessä perhepiirissä-muutamia valmisteluja on vielä tekemättä senkin suhteen. Juhlien jälkeen loppuviikko kuluukin Setämiehen kanssa laatuaikaa viettäen-tuntuu että aikaa läheisyyteen ja kaikkeen sellaiseen on ollut viime aikoina aivan liian vähän...

Koulun loppuessa ostin itselleni kukkia...

...sillä en uskonut Setämiehen muistavan. Yllätys oli melkoinen!