Keskiviikkoilta Elbassa

Hienostuneessa kahvilassa kaikessa rauhassa lattea siemaillessani, ehdin jo hetken kuvitella olevani sellainen cool lifestylebloggari. Ajaton nuori nainen, jonka päälle sopii vaate kuin vaate ja joka ei lähde minnekkään ilman järjestelmäkameraansa. Nainen, jonka blogissa on satoja lukijoita ja jonka elämän pettymyksetkin näyttäytyvät ruusun piikkeinä; mitättömän pieninä suurempaan kokonaisuuteen nähden.

Tuo maaginen hetki oli kumminkin ohikiitävän lyhyt. Ahkeraksi suunniteltu tietokonetyöskentely jumittui minuuttikausiksi päivityksien takia ja kun kahvin oli saanut sokerista makeutensa ja sokerikääre uuden ulkonäön pitkähkön taittelun ja lopulta repimisen seurauksena, pakotin koneen kiinni ja aukeamaan uudestaan. Senkin jälkeen vielä liian kauan päivityksiä, sitä ärsyttävää käskyä olla poistumatta tietokoneen äärestä.

Aivan liian paljon aikaa katsella kuinka lattevaahto laiskasti tippuu kallistetusta lusikasta takaisin kuppiin. Huolestuneita ajatuksia siitä miten myöhään ja missä kunnossa Setämies tänään mahtaa kotiutua, turhautumista omaan elämään. Ajatuksia, jotka tuntuvat tällä hetkellä isoilta, vaikeiltakin, ja siitä kuinka pieniä nekin loppuen lopuksi ovat maailmankaikkeuteen nähden. Kaipuuta kotiin tietämättä missä se nykyään edes on.

Kuva: Google

Kaupungin parhaan laten (3,50€) ja ystävällisimmän kahvilahenkilökunnan löytää osoitteesta Gallen-Kallelankatu 5, Pori.