Niin taas on yksi kesä vilahtanut ohi. Vaikka montaa päivää ei vielä syysarkea olekaan ehtinyt kulua, itse ainakin kaipaan jo eilisen aurinkoa. Vähitellen saapuvat viileämmät pohjolan tuulet eikä uimaan/rannalle enään huvita mennä-enpä tänä kesänä taas ehtinytkään kun yhden rantapäivän viettää... Rantakadut tyhjenee eikä kukaan enään kulje vadelmaveneellä Hankoon. Kesärenkaat unohtuu ja siellä mistä kesästä nauttineet ihmismassat kaikkoaa, alkaa kärpästen juhlat.
Joidenkin, kuten mun, kohdalla alkava syksy tuntuu siltä, että olisi ikuinen perjantai 13. Näihin fiiliksiin on kumminkin helpohko neuvo; Hengitä. Kyllä vielä uuden kesän aika koittaa. Sitä odotellessa edellistä voi muistella vaikka hakuna matatan avulla. Niin hyvä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti