Aamulla suoraan sanottuna vitutti, kun uni loppui kahdeksan aikaan. Vapaapäivä ja takana parikin huonommin nukuttua yötä, eikö sitä olisi tänään voinut hiukan pidempään nukkua... Aikani lakanoissa pyörin, surffailin netissä missä ei ollut puolen yön jälkeen juuri mitään uutta tapahtunut. Turhautti sekin. Kömmin ylös pyörrytys kaverina ja päätin ottaa toisenlaisen asenteen alkavaan päivään. Hankkia elämän. Lukea kolme kesken eräistä kirjaa loppuun ja käydä Juniorin kanssa kotieläinpihan karnevaaleissa.
Se perinteinen aamupala eli smoothie ja kaksi ruisleipää ennen, kun peitto veti takaisin alleen. Kaksi kirjoista ehdin lukea ja syödä lounaankin ennen kun ovikello soi lähdön merkiksi. Pään sisällä mariseva negatiivisuus nosti päätään; haluan lukea enkä lähteä ulos. Lähdin kumminkin-ja todella kannatti! Pari tuntia lehmien rapsuttelua, sirkusnäytöksiä ja ankkojen ihmettelyä rauhoitti kummasti. Kaikki muu elämä unohtui hetkeksi ja todella nautin ulkoilusta lainalapsen kanssa-edes kohdalle osunut sadekuuro ei synkistänyt.
En aio synkistyä nyt kotiuduttuanikaan. Tein superherkullista välipalaa, laitoin radioon asteen verran enemmän volyymia kuin normaalisti. Kuinka hyviä biisejä siellä soitetaankaan! Luen viimeisenkin kirjan loppuun ja tiskaan, kun en sitä jostain syystä torstaina tehny. Jatkan jo viisi kuukautta pöydällä lojunutta palapeliä. Nautin elämästä. Nautin vielä jäljellä olevasta kesästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti