Blogiin ehkä yhtäkkiäkin pätkähti paljon viittauksia äitiyshaaveisiin, mutta ihan mistään hetken hurmoksesta ei ole kyse. Tajusin puhuneeni vanhemmuudesta jo ainakin vuoden ajan kavereille. Taannoinen munasolujen luovutukseen liittyvä hormonihoito sai perheajatuksetkin päähän vakiintumaan-ja aika tarkkaan koko kuukausi ollaankin mm. Setämiehen kanssa väännetty aiheesta.
RAHA. Vaikka rahan/varallisuuden määrän ei pitäisi elämässä olla ykkösprioriteetti, onhan se totta että heikommassa taloustilanteessa (kuten opiskelijana tai yh-äitinä) lapsen tarpeisiin ei välttämättä pysty vastaamaan niin hyvin kuin toivoisi. Kela ja sosiaalihuolto kattavan tietyn toimeentulon, mutta niillä ei yllättävyyksiä paljon maksella-tai harrastusmaksuja lapsen kasvaessa. Lasten tavaroita sen sijaan saa edullisesti esim.nettimarkkinoilta ja uskoisin lähipiiristänikin löytyvän. Kaikkea, kuten esimerkiksi turvakaukaloa autottomana, ei edes tarvitse.
YKSINHUOLTAJUUS. Setämies on tehnyt kantansa hyvin selväksi ettei lasta kotiinsa haluaisi ja vähitellen mä oon alkanut tulla sinuiksi yksinhuoltaja-ajatuksen kanssa. Oon alkanut menettää uskoani ydinperheisiin... Yksinhuoltajuus ja erillään asuminen ei toki tarkoita sitä etteikö lapsi saisi isäänsä tavata tms.-ja sekin on ollut yksi isoista perusteluista miksi suunnittelen Poriin muuttoa ensi keväänä. Välimatkallisesti haluan tehdä kaikkeni, jotta isä-lapsi-suhde syntyy.
Vaikka Setämiehestä ei lapseni isää koskaan tulisikaan, mielestäni on hyvä tottua ajatukseen hoitaa lasta yksin-jos mahdollinen parisuhde syntyiskin/kestäiskin, niin sehän on sitten vaan plussaa.
AIKATAULUTTOMUUS. Oikeastaan vasta eilisiltana tajusin sen mitä mulle oli yritetty ihmetellä useastikin. Nimittäin mikä ihmeen kiire mulla on olevinaan!?! Miksi mun pitäisi saada lapsi pari kuukautta valmistumisestani, ennen seuraavaa syntymäpäivää?.. Enpä keksinyt yhtäkään pätevää perustelua-joten kävin tänään hakemassa taas ehkäisylaastarit ja uusimassa varoiks niiden reseptinkin.
Aikatauluista irroittamiseen on hyvä tottua jo nyt. Löytää se kultainen keskitie joustavuuden suhteen ja oppia ajattelemaan ettei ole maailmanloppu vaikka puoli vuotta tai vuodenkin odottaisin ja miettisin vielä asiaa. En usko että mahdollisessa tulevassa lapsiperhearjessakaan aina aikatauluissa pysyis...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti