14. elokuuta 2014

Pieni mustakantinen vihko

Oikeastaan tämän postauksen olisi pitänyt tulla jo ennen yhtäkään päiväkirja-postausta-mutta kuten aina, pieni mustakantinen vihko jäi muiden isompien varjoon. Lojui kellarin siivouksesta asti sängyn alle livahtaneene, muiden odottaessa siisteissä pinoissa läpikäymistä...
Kyseinen vihkonen on mun lapsuuden rakkaimpia esineitä ja mikäli päiväyksiin on luottaminen, on merkinnät alkaneet vuonna 1999. Mun ollessa kuuden vanha. Varsinaisesta leikekirjasta ei voi puhua, lähinnä ehkä piirustusvihosta. Omien piirustusten lisäksi sivuilta löytyy yhdeksän vuotta vanhemman siskon kirjoittama jouluruno ja muutamakin tehtäväpolku. Sisko on opettanut plus-, miinus- ja kertolaskuja, opetettuaan ensin piirtämään numerot. Aika suloista :-)

Jostain syystä tuon kirjasen osuessa silmiin, muistuu mieleen eräs vanhahko suomi-iskelmä.
"...Kaksi miestä tutkii muistikirjojaan.
Toinen tuskailee, kun sivut täynnä on.
On toisen kirja pitkään ollut sivuton..."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti