Vasta täysikäistyttyäni oon alkanut nauttia metsäilystä. Siitä, kun syksystä voi napata mukaan kipon ja täysin aikatauluttomasti viettää ehkä jopa tunteja metsän vihreyden keskellä. Ja mikäs sen parempaa, kun illalla itse poimituista mustikoista pyöräyttää piirakka tai muuta maistuvaa.
Asiassa on vaan suurehko mutta... Nimittäin betoniviidakko missä asun. Lähimmän mustikka-apajan sijainnista ei ole hajuakaan, kunnon metsääkään ei muutaman kilometrit säteeltä löydy. Tarvisin siis vähintäänkin auton lainaan-enkä kyllä sittenkään olis täysin varma mihin sillä pitäisi ajella. Miksi Googlekaan ei kerro mistä parhaat mustikka-apajat löytää!?! (huomaa sarkasmi...)
Tämän aamun mustikkakaipuuseen löytyi vastaus pakastimesta. Pussillinen kotimaisia pakastemustikoita, suoraan lähikaupan pakastealtaasta. Alkuun ajattelin tekaista piirakan tai muffinsseja-mutta niitä tulee sitten taas viikon verran yksinään syötyä. Taitaapi siis mustikkapussi kulua sinällään samalla kun tuijottelen Miehen puolikkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti