Heräsin tänä aamuna seitsemältä, 33h viimeisen lääkkeen pistämisestä aivan älyttömiin alavatsakipuihin. Syömis- ja juomiskielto oli jo voimassa, kun lopulta kahdeksalta henkeä haukkoen pääsin ylös sängystä. Jokuset tavarat mukaan ja kymmeneksi klinikalle-missä sainkin heti kaipaamani särkylääkkeen. Hoitajan kanssa jutskailtiin, mittasi verenpaineen ja asetti kanyylin. 10.20 oli irroitukseen aika-ja se oli yllättävän kivuton prosessi. Oikeastaan huvitti, kun en morfiini- ja rauhoittava-pöllyissä oireillut. Ei pyörryttänyt, muodot ei pyöristyneet tms.
Kuten luvattua, operaatio oli reilussa kymmenessä minuutissa ohi minkä jälkeen pääsin lepäämään. Itku tuli enkä ymmärtänyt ollenkaan miksi. Kivut olivat jo historiaa ja n.vartin kuluttua sain syödä eväsaamupalaakin-vaikka ihme kyllä liki 14h syömättömyyden jälkeen ei edes ollut nälkä. Hakija, Setämies, tuli puoli kahdentoista aikaan ja sain heti luvan lähteä, olinhan hyvävoitinen.
Iltapäivän tihkui verta, mutta sekin on jo loppumassa. On aivan luksusta käydä taas vessassa ilman kipuja ja pystyä kävelemään normaalisti-puhumattakaan taas mahdollistuneesta kylkiasennosta. Noin viiden viikon päästä kutsuu jälkitarkastus ja vaikka pari jo tänään ehtikin kysellä, en osaa sanoa alanko prosessiin uudestaan. Aika näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti