Viimeisiä viedään... Tänään oli taas vaihteeks ultrapäivä ja munasolut on jo kehittyneet luovutuskelpoisen kokoisiksi. 5 kpl 9-10mm ja 17 kpl 13-18mm. Kuten oman veikkauksen olin esittänytkin, luovutuspäivä tarkentui tulevalle maanantaille. Tänä iltana pistän vielä tutuksi tulleet lääkkeet eli Puregonin ja alkuviikosta saamaani Orgalutrania. Huomenillalla (tai mun vuorokausirytmillä, alkuyöstä...) pistän irroittavan lääkkeen (Gonapeptyl) ja sunnuntai pitääkin ottaa sitten ihan iisisti. Pakkaan tavarat ja hotelloidun Helsinkiin.
Koska seuraava aiheeseen liittyvä postaus ilmestynee todennäköisesti vasta maanantai-iltana, pari käytännön asiaa irroitukseen liittyen. Munasolujen keräystä edeltävät 6h pitää olla syömättä (eli ahmin iltapalaa sunnuntaina ennen nukkumaanmenoa) ja 2h juomatta (eli herään maanantaiaamuna joskus seitsemän aikaan juomaan pullon tai pari vettä). Itse operaatiossa, mikä tehdään paikallispuudutuksella, ei mene kuin 10-20min mutta tarkkailuun pitää jäädä vähintään kahdeksi tunniksi. Mukaan lähtee siis ladattu iPod, kirja ja pelikortit. Eväitä unohtamatta! Aikanaan (siis syötyä, juotua, vessassa käytyä ja pari tuntia levättyä) kotiutua saa saattajan kanssa ja operaatiopäivä mukaan lukien kolme päivää saa sairaslomaa viettää. En tiedä vielä kotiudunko vai lähdenkö Poriin.
Liki pari viikkoa pistoksia alkaa jo tuntua. Ensin vain kummallisena möykkynä lantiolla, myöhemmin yhä lisääntyneenä pahoinvointina (etenkin rasituksen jälkeen). Itken ja nauran paljon-ja mitä kummallisimmille asioille. Kärsin nukahtamisvaikeuksista-mikä tosin saattaa olla liian jännän iltakirjankin syytä-ja kun nukahda, uni tulee helpoiten esim.sikiöasennossa mikä saa selän kipeäksi. Välillä tuntuu kun joku iskin puukkoa kyljistä sisään... Mikään oire ei kumminkaan ole ylitsepääsemätön, en edes ole klinikalta kysellyt saisinko ottaa särkylääkettä-todennäköisesti saisin pieniä määriä. Kunhan tästä päästään, on aika paneutua paremmin ajatuksiin omasta perheestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti