2. maaliskuuta 2014

Viikonloppu Tallinnassa

Me oltiin viime viikonloppuna iskän kaa Tallinnassa. Oikeastaan kyseessä oli palkintoreissu eräistä talkoista, porukka oli minä+10 50-60v miestä. Hip hei! Itse ajattelin nauttivani pienistä asioista, laatuajasta isän kanssa kerrankin kun ei Ärräpää ole mukana ja juhlia loppunutta top-jaksoa. Tuosta laatuajasta voidaan olla toki eri mieltä; iskä jo lähtiessä Forssasta (kahdeksan aikaan lauantaiaamuna!) kaivoi likööripullon esille. Johan se oli tyhjennety hyvissä ajoin ennen kun ehdittiin Katajanokan terminaalille. Mua niin sieppaa, me on käyty keskusteluja useastikin siitä että eikö mun seurassa vois ottaa vähän iisimmin... 
Kuljetuksesta etelänaapuriin vastas Vikingin XPRS paatti-eli en voinut edes kadota pariksi tunniksi kaupoille. Vitutti sen verran, että tartuin tarjottuun lasiin. PRKL! Äijäporukassa oli ihan odotettavaa, että satamasta ensimmäisenä suunnattiin tyhjentämään Super-Alkoa. Ite ostin (okei, iskä osti mulle) likööripullon, yhden siiderin ja tuliaisiks yhden kartsan tupakkaa. Toista luokkaa oli seurueen laatikkotolkkuiset kantamukset... Hotellille päästyä riivas humalaisen seuran lisäks nälkä, iskä sai turhaan tyynnytellä. Itkupotkukiukkuraivareissa en alkuun muistanut että turha on tyytyä helpoimpaan ratkaisuun eli hotellin alakerrassa sijaitsevaan Amarilloon-siellä kun en allergioilta saa syödä mitään. Tien toiselta puolelta löytyi yllättävänkin hyvä pihvipaikka ja siitä oli lähes luonnollista jatkaa Helsinki-baariin huutamaan Suomelle pronssia.

Yksi-nolla, kaksi-nolla,
usalaisella pettää polla.
Kolme-nolla, neljä-nolla,
ei me suomalaiset mitättömiä olla!
Viisi-nolla ja riimit loppu,
pojille tuli pronssijuhliin hoppu.
Syystäkin taisin olla juhlatuulella, kun suunnattiin takas hotellille. Ilta jatkui vaihtelevassa seurassa hotellin baarissa ja loppuilta yökerhossa. Iskän humalataso oli jo vakuuttavaa; sen lisäks että kuuntelin samoja juttuja ties kuinka monetta kymmenettä kertaa, alkoi leveilyt huorissa käymisellä. Itsekin promilleista rohkaistuneena ärähdin takaisin että tuollaiset jutut voi jättää toiseen kertaan, mun ei tarvi tyttärenä kuunnella moista paskaa-josta tuskin puoletkaan on totta. En tiedä huoriinko se iskä siitä sitten jossain vaiheessa katos vai minne, mä jatkoin iltaa saman seurueen parin miehen kaa yökerhoon. Poijjat lupas portsarille kattoo mun perään, mutta yksin mä sinne tanssilattialle loppuen lopuks jäin, kun jätkät paineli nukkuun. Kivaa oli, mutta pelkäsin menettäväni itsekontrollin/ajantajun ja kömmin kiltisti nukkumaan puol kahden nurkilla. 
Korvatulehdus ilmoitti olemassa olostaan jo yöllä ja sunnuntaina sainkin aimo annoksen vittuilua krapulasta. Turha oli selitellä, että olisin kunnossa jos puoli päätä ei tulehduksen takia särkis! Huoneiden luovutuksen jälkeen suunnattiin jälleen Super-Alkoon ja paikallisiin ostoskeskuksiin. Mä jätin suosiolla väliin ja koitin torkkua autossa. Paluulaivamatkaksi saatiin hytti, mutta särkylääkkeiden oton jälkeen aloin taas olla oma itseni enkä jäänyt kopperoon homehtumaan. Iskän kaa käytiin syömässä ennen kun se painu nukkumaan krapulaa pois. Muun seuruen kaa istuskeltiin baarissa menoa katsellen, osa otti edelleen "tasottavia". 
Mun oli tarkoitus laivalta mennä lopultakin tsekkaan Jonnan mestat Vantaalle, mutta ilmoitin etten pysty. Halusin vaan äkkiä kotiin ja heti maanantaiaamuna hakemaan antibiootit. Mehmetti arvauskeskuksessa onneks olikin samaa mieltä diagnoosista, kymmenen päivän antibioottikuuri nyt päällänsä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti