Mitenkään hirveästi ei ole koulunkäynnistä kirjoitettavaa-vaikka vuoden alussa sinne palasinkin. Käytännössä paluu on tarkoittanut kahta vastuuopettajan tuntia ja vähän ehkä yllättäenkin alkanutta työssäoppimisjaksoa. Noin viikon varoitusajalla aloitin harkan paikallisen steinerkoulun iltapäiväkerhossa.Työvuorot oli oikein mukavat; 10-16, joskus halutessani olin puoli viiteenkin. Yllätyin itsekin kuinka kivuttomasti arki löysi uomansa. Salaa sisälläni oon ylpee etten ollu kun kaks päivää pois kolmen viikon aikana-ja nekin oikeasti kipeenä. Ihmeen sitkeä nuhapöpö tarttui Porin reissulta mukaan...
Kolme viikkoa on lyhyt aika harjoittelulle, varsinkin kun ensimmäinen viikko menee puhtaasti tutustuessa. Eka- ja tokaluokkalaisten näppäryys ja omatoimisuus aiheutti stressiä näytön suhteen-mitä heidän kanssaan oikein osaan/voin tehdä! Stressi kumminkin loppui suht lyhyeen, kun suorittamattomien kurssien takia en saanutkaan näyttöä suorittaa. Huh huh! Kolmessa viikossa ei myöskään kauheasti ehdi oppia mitään-jotain kumminkin. Kuten ompelemaan pehmoleluja. Aivan erityisesti mieleen kumminkin jäi hankalahkon lapsen hyvästiksi huutamat sanat:
"Anteeks kaikesta mitä mä sulle tein!" Ei se mitään, olethan sinä vasta lapsi.
 |
| Yks tekeleistäni |
Seuraavan kerran koulua tarvii ajatellakin vasta 13.pv, kun kutsuu vaellus uuden luokan kanssa. Varmasti varsin mukava tapa tutustua luokkakavereihin, uskoisin että jokainen on korvessa täysin oma itsensä. Niin hyvässä kuin ehkä huonommassakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti