Matkalla kotiin, viikonloppu kului ehkä taas liiankin vikkelästi Porissa. Taustalla soivaa Yötä lainatakseni: "Voi kunpa joskus kauemmin sen loisto kestää vois...". Hetki vielä fiilistelyä ennen kun koittanee uusi viikko omine juttuineen...
Perjantaina tavan mukaan Setämies-T ja V oli asemalla vastassa. Edelleenkin mun sydäntä sykähdyttää, kun V aina juoksee, heittäytyy syliin. Itelläni on tällä hetkellä hieman sekavat fiilikset-kuten eilen analysoin T:lle; en osaa olla enään niin vilpitön. Me käytiin kahvilla ja jätskillä ennen kun V lähti oman viikonlopun viettoon ja me T:n kanssa suunnattiin kaupan kautta pitsan tekoon. Pitsaa, Siskonpetiä ja Orange is the new blackia-perinteisesti.
Lauantaiaamu venyi ja venyi sängyssä loikoillessa. Jossain vaiheessa loikoilut siirtyi sohvalle-ennen kun puolen päivän aikaan havahduttiin ovella seisoskeleviin kavereihin. Lähdettiin Turkuun kulttuurisoitumaan eli katsomaan filharmonisen orkesterin pelimusiikkikonserttia. Yllätyin positiivisesti, oikeasti nautin tuollaisesta! En mä koskaan ennen ollu missään konsertissa käyny...
Tiedä sitten onko iän tuomia ominaisuuksia, mutta mä kärsin niin mennessä kun takas tullessa matkapahoinvointia. Tai mä haluan uskoa matkapahoinvointiin, vaikka menkat on myöhässä... Asia iski stressinä kun päästiin taas takas Poriin ja rauhoituttiin tv:n ääreen. Parin OITNB-jakson jälkeen ohjelmat vaihtui musiikiks ja siinä viinilasien ääressä maailmaa parantaessa venyikin nukkumaanmeno reilusti yli puolen yön...
Stressiä tai mitä, mutta aamu alkoi ns.väärällä jalalla ennen kun ehdin edes nousta. Normaalisti hyvältä tuntuva lojuminen ja sovelias silittely tuntui ainoastaan pahalta. Äh! Katteltiin (lähinnä eläin)videoklippejä ennen mun junalaan lähtöä.
Kotimatkalla on tarkoitus nähdä eräs ystävä, sen takia aikainen lähtö Poristakin. Toivottavasti sitä ehtii ajoissa kotiinkin-ja keksii alkavalle viikolle mukavia puuhia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti