Sain jo joskus syys-lokakuussa Valopilkuilta tehtäväkseni kirjoittaa kiusaamishistoriani ylös. Syksyllä asiaa oli helppo lykätä, se ei vaan tuntunut vielä oikealta ja masensi. Oli olevinaan muutakin. Tarpeeksi vetkuteltuani päätin tarttua härkää sarvista ja asetin tavoitteeksi kirjoittaa jutun tämän viikon aikana. Sunnuntaihin meni, mutta nyt on sekin tehty. Yllättävän kivuton homma-olin kuvitellu tarvitsevani ainakin paketillisen nenäliinoja käden ulottuville. Ehkä kiusaamisesta sitten on jo tarpeeksi aikaa, kun silmä ei kostunut. Muistot ei enään tee kipeää-ja laitoinpahan facebookin puolelle muutamalle peruskouluaikoina mua kiusanneelle viestinkin kysellen kahviseuraa. Ei muistella pahalla.
Pitkästä aikaa heräsin nauttimaan kirjoittamisesta. Kuinka ihanaa se on kun asioihin löytyy sanallinen ilmaisu, sanat löytävät paikkansa ja varsinkin näin koneella nakutellessa ne ajatukset ovat nopeastikin näkyvillä. Siistii! Tästäkin vapaapäivästä on edellisten tapaan muotoutumassa oikein mukava-vaikka mitään suunnitelmia ei olekaan. Kuulostaa ehkä tyhmältä, mutta pitkän ajan synkistelyn jälkeen on lopultakin mahtava tunne olla taas elossa :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti