En tiedä miten paljon ihmiset yleensäkin muistaa esim. viimeisen puolen vuoden tapahtumista, paljonko niistä ns.kuuluis muistaa. Mun muistot on ehkä hyvinkin huolestuttavan rajalliset viime heinäkuussa Kroatiasta palaamisen ja joulukuun välissä. Useampi kuukausi eikä mitään muistoja... Tai muistan kyllä jotain hyvin hyvin yksittäisiä hetkiä. Kuten, että olin itsetuhoisten ajatusten kanssa Ässällä kahvilla, istuin sen punaisella sohvalla Setämies-T:n lähettäessä hyvin huolestuneita viestejä-ja syystäkin. Muistan kuinka yritin lokakuussa suorittaa työssäoppimista läheisessä päiväkodissa, mutta niissäkin päivissä parasta oli jos sain mennä nukkariin mukaan. Hetkeksi hiljaa istumaan omalle tuolille, laittamaan silmät kii toivoen, että kaikki ympärillä on unta josta kohta herää. Miehiä mun luona syksyllä ravasi, yritin kai seksillä purkaa pahaa oloa. Sitä nimetöntä kaipuuta joka sisällä riehu. Niistä miehistäkään en muista enempää, en mitään yksityiskohtia-mikä on ehkä jopa noloakin jos joku sattuu kyselemään uutta tapaamista. Sori hei, mutta mulla ei ole hajuakaan kuka sä oot...
Muistamattomuudesta syytän pääosin masennuslääkkeitä. Olin jo alunperin sitä mieltä ettei lääkkeet helpota oloa, tarvin oikeasti jotain enemmän. Jotain muuta. Puolen vuoden kohdalla kontrollissa lääkärin kysellessä sanoin edelleen samaa ja vastaukseks sain tuplaten lääkkeitä. Hiphei, Suomen terveydenhuolto! Jos lääkkeet oli jo entuudestaan puuduttanut niin, että ainoa ilmenevä tunne oli halu nukkua, niin ei se ainakaan helpottanut. Muistaakseni söin tuplamäärää noin viikon, otin lääkkeet jossain välissä kun heräsin. Mulla ei ollut enään eroa yön ja päivän välissä eikä niin päivienkään. Ei edes kiinnostanut oliko tiistai vai lauantai. Edelleenkään en ole katunut päätöstä jättää lääkkeitä ottamatta sen viikon jälkeen. Voimat palas vähitellen, elämään tuli muutakin kun nukkuminen. Joulukuusta mä voin sanoa olleeni taas kunnossa-mutta tavallaan on koko ajan se pelko perseessä että sama haluttomuus mihinkään palaa.
P.S. En vaan ymmärrä miksi muistot loppuu juuri Kroatian reissun jälkeen. Mä olin siihen mennessä jo kaks kuukautta syöny lääkkeitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti