31. maaliskuuta 2014

Pölytysaika

"Aamu. Silmät ovat turvonneet ja punaiset. Väsyttää. Ei, minulla ei ole krapula. Leppä kukkii jälleen.
Nousen kahvinkeittoon, ja nenä vuotaa. Aivastelen, olo on tukkoinen. Päätän tarkistaa siitepölytiedotteen Turun yliopiston ympäristöntutkimuskeskuksen sivuilta.
Niinpä tietysti. Leppä tekee elämästä vaikean jo maan etelä- ja keskiosissa, jopa Oulun korkeudelle saakka. Siitepölypitoisuuskin vaihtelee kohtalaisesta runsaaseen. Just. Vihaan kevättä.
Siitepölyä ei pääse pakoon, mutta saan idean. Muutama japanilainen turisti ihmettelee Tuomiokirkkoa jo aikaisin aamulla, kun oikaisen Senaatintorin poikki kohti työpaikkaa. Heillä on maskit kasvoillaan. Samanlaiset kuin minua hoitaneella lääkärillä. Apteekkiin!

Ostan suojanaamarin, mutta kärsin edelleen. Päätän kysyä apua Allergia- ja astmaliitosta. Sisäilma- ja korjausneuvonnan päällikkö Tuula Syrjänen vastaa puhelimeen.
- Ei lääkärin maskista ole apua. Se suojaa itse asiassa potilaita lääkäreiden pärskinnältä. Suojassa nenän ja ihon väliin jää rakoa, ja ilma etsii kyllä helpoimman reitin.
Tuula Syrjänen kehottaakin hommaamaan maskin, joka noudattelee kasvonpiirteitä. Sellaisen, joita käytetään rakennustyömailla. Eihän sellainen päässä kehtaa kadulla kävellä. Masentaa. Ja nenä vuotaa edelleen.
Tässä on ryhdyttävä käyttämään äärimmäisiä keinoja.

Estän siitepölyn pääsemisen kotiini. Vaihdan koneelliseen ilmanvaihtoon, jossa on tuloilman hiukkasuodatus. Siivoan vähintään viikoittain, ja vaihdan vuodevaatteet usein.
Pyyhin pölyt huolellisesti nihkeällä liinalla. Ostan kondensoivan kuivausrummun, joka vähentää pyykistä irtoavaa pölyä. Kaavailen pihakoivun kaatamista, mutta se ei kuulemma auttaisi mitään.
Tämän kaiken jälkeen olen väsyneempi kuin koskaan, ja rahaton. Vaan eipä vaivaa siitepölyallergia enää! Lähden keväiselle kadulle intoa täynnä kuin ilmapallo. Nyt terassikahville.

Mitä nyt? Suussa narskuu, ja silmiä hiertää. Katupöly! Hienojakoinen pöly, joka on peräisin talvisesta hiekoitushiekasta, kulkeutuu hengityselimiini. Nyt vasta onkin huono olo.
Taas on soitettava Syrjäselle. Kyllä, katupöly on terveysriski jopa terveille. 

Syrjänen muistuttaa, että ylimääräisiä hiukkasia ei kannata hengittää. Astmaa sairastavat saavat ensimmäisenä lisäoireita ja joutuvat lisäämään lääkitystään tai jopa käymään sairaalassa.
Allergia- ja astmaliitto suositteleekin välttelemään paikkoja, joissa katupölylle voi altistua. Mutta koska töihin ja kauppaan on mentävä, neuvoa ei voi noudattaa kirjaimellisesti. Katupölyltä voi suojautua myös maskilla. Sillä rumalla.

Päätän seurata reaaliaikaista pölytilannetta netistä. Ilmanlaatu.fi -sivustolta löytyy niiden kuntien ilmanlaatutiedot, jotka sitä seuraavat.
Muistan Syrjäsen neuvoneen, että minun kannattaa seurata erityisesti PM10-tilannetta. Se kertoo karkeiden, halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisten hiukkasten määrän ilmassa.
Juuri tämän kokoiset hiukkaset kulkevat hengitysilman mukana ihmisen keuhkoputkiin asti.

Soitan vielä Helsingin rakennusviraston puisto-osastolle. Kai he jo harjaavat katuja?
Rakennusviraston tiedottaja Lauri Hänninen kertoo ilouutisen: Helsingissä on jo ryhdytty siivoamaan katuja hiekoitushiekasta.
Katupölyn aisoihin saaminen ei ole kuitenkaan yksinkertainen juttu. Pöly on ongelma, mutta niin on liukkauskin.
- Yöt saattavat mennä vielä pakkasen puolelle. Jos viemme illalla hiekat pois jalkakäytäviltä, seuraavana aamuna joku liukastuu, Hänninen kertoo.

Painun takaisin kotiin. Kytken päälle elintoimintoja ylläpitävät järjestelmät ja ilmoitan töihin olevani sairas. Päätän palata asiaan kesäkuussa."

Tästä  alkuperäiseen juttuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti