En tiiä johtuuko mun olot tästä talosta vai mistä. Joka tapauksessa illoista on muodostunu mulle yhtä helvettiä; kuten jo varmaan kirjottelinkin pe-la sekä la-su öinä nuikuin kumpanakin yli 13 tuntii ilman mitään sen kummempaa syytä. Tietenkin noin pitkät unet kostautuu jossain vaiheessa ja se alko eilen nukkumaan mennessä. Uni ei tullu millään, oli kylmä ja kuuma vuorotellen. Vaikka olin purkanu päivän ajatukset jo monen sivun mitalla päiväkirjalle, tuntu ett ne vello siltikin viel päässä. Aloin stressaan jotain niinkin turhaa, kun ikkunan pesu (miten mä pesen ton ikkunan ulkopuolelta, kun pelkään korkeita paikkoja...) ja jossain vaiheessa kelailin sitä kuinka turvaton tää kämppä oikeesti on. Ovena toimii tollanen hepponen mikälie paljeovi ja vaikka sen saakin muka lukkoon sisäpuolelta, ei ois temppu eikä mikään tulla esim. kirveellä läpi. Kuulostaapa tosi fiksulta... Vielä kun seinälle ilmesty jostain piirrossarjasta tuttu valkohuppuinen miekkonen tanssiin (ei tosiaan oo eka kerta kun nään näkyjä...) niin itku oli taattu. Nukahdin sit loppuen lopuks kellon ollessa jo reilusti yli puolen yön.
Aina jos mulla on menny yks ilta/yö huonosti, alan tavallaan pelkään seuraavaa ja niin kävi nytkin. En tiiä johtuko pelosta, ajatuksesta mitä sit jos en saakaan taas unta, vai mistä mutt eipähän kuulu Nukkumattia. Itkukin tuli tänään nopeemmin, kun eilen ja kaverille tuli heitettyä ahdistumisviestejä. Sain linkin erään nettisivuston masennustesteihin eikä mitenkään yllättäny korkee pistemäärä. Tämä koko juttuhan nyt siis kertoo, ett huomenna olis hyvä soittaa esim. kouluterkalle ja käydä jutteleen, vaatii oikeesti sitä ammattimaista juttuseuraa mistä syksyllä suurella helpotuksella luovuin.
Mutta kuten aina, kun se uni joskus lopultakin tulee ja seuraava aamu koittaa, mun olo on luultavasti mitä energisin yms. enkä sit kehtaa valitella menneitä. Mitäpä se masennustestin (uudestaan) tekeminen siel terkalla hyödyttää, sillä hetkellä kun koko maailma nauraa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti