14. huhtikuuta 2012

Aina toinen

Muutama viikko ennen "kuuluisia" lukiobilietä, olin kaverini S:n kaa ajelemassa. Törmättiin illan aikana S:n eksään (jatkossa Jube) ja vaikken aluks kinnittäny tähän sen kummemmin huomioo, meistä tuli jossain vaiheessa fb-kavereita. Erottuani X:n kaa, Jubelta tuli eka tekstari ja siitä alkokin sännöllinen yhteydenpito puolin ja toisin. "...mitään muuta mun elämässä ei enään ookaan kohta, kun ilmasutaito ja Jube..."
Mä mietin pitkän aikaa oonko näin pian valmis uuteen suhteeseen ja epäilin suhteen toimivuutta, olihan meillä Juben kaa reilu viis vuotta ikäeroo. Parit treffit kumminkin vahvisti mun tunteita ja annoin niille vallan. En uskaltanu kertoo suhteesta eka kun ihan muutamalle hyvälle kaverille. Samoihin aikoihin X uhkaili itsemurhalla ja syyllistin itteeni siitä.
Joulukuun lopussa suhde paljastu äitille eikä se tietenkään ihastunu-Jube oli ilmeisesti äitin entisen työkaverin poika... Aloin miettiin onko suhteessa sittenkään mitään järkee, välimatkaakin oli about 60 km mikä vaikeutti tapaamisia. Kumminkin ne hetket kun olin Juben kaa, sai epäilyt nopeesti katoon. Joululomalla vietettiin muutama vuorokausi tosi tiiviisti S:n luona, uskottelin itelleni kaiken olevan hyvin ja suhteen kantavan. Yhdessä vietetyn ajan jälkeen alko kumminkin parin viikon hiljasuus. "...Jube alko puhuun eroomisesta. Olin mä jo jotenkin sisimmässäni oottanu, mutt´ ei voi silti sanoo ettenkö ois murtunu..."
Ei olla enään fb-kavereita eikä nähty eron jälkeen, Jube sai vajaan vuoden sisällä muksun uuden tyttöystävänsä kaa. Tossa pari kuukautta sit uskaltauduin ottaan yhteyttä, kerroin kuinka kiva ois nähä taas-ja sain kuulla ajatusten olevan molemminpuolisia. Parisuhde oli kaatunu syksyllä ja nyt yritetäänkin löytää aikaa tapaamiselle :) Odotukset on sinänsä korkeella, ootan tapaavani sen saman herttasen nuorukaisen kenen kanssa seurustelin aikoinaan, mutt samalla kyll ymmärrän ettei meiän maailmat edelleenkään kohtaa täysin. Ois kumminkin kiva, jos saatais taas luotua joku yhteys ja tavattais jatkossa useemmin(kin), ihan vaan kavereina.

Yön Parrasvalot-biisi jaksaa joka ikinen kerta muistuttaa Juben kaa vietetystä ajasta, hetken huumasta;

2 kommenttia:

  1. Joskus kannattaa olla tyytyväinen siitä, mitä on saanut kokea, vaikka se ei jatkuisikaan.

    Tätä ajatusta sopisi oikein hyvin kuvaamaan Juha Tapion Ohikiitävää.

    VastaaPoista
  2. Niinpä :) Jos muksu oli "tavoitteena", oon tyytyväinen ettei meiän suhde jatkunu kauempaa.
    Kieltämättä sekin sopii :)

    VastaaPoista