N0L00!

Äkkipikanen on sana jolla mun läheiset viimesimpinä mua kuvais, oon saanu monesti eri tilanteissakin kuulla siitä kuinka rauhallisuus on mun "valttikortti". Välillä kumminkin oon niin äkkipikanen, ett oikein hävettää jälkikäteen...
En muista kirjottelinko viime viikolla kun sain tärinäkohtauksen; yhtäkkiä siinä vaiheessa kun pitäis mennä nukkuun, alan täriseen ihan holtittomasti. Ite en oo moiselle mitään syytä löytäny; syön suht säännöllisesti ja terveellisesti eikä mulla mitään sairauksiakaan (kuten epilepsiaa) pitäis olla. Kohtauksia on kumminkin ilmentyny joulukuusta asti säännöllisesti (kerran tai kaks kuussa) ja viime viikkone oli pahin tähän mennessä. Soitin (kyllä, keskellä yötä) eräälle tutulleni ja selvitin tilanteen. Tärinä kuulemma kuulu linjan toiseen päähän, joten nyt ainakin on joku joka uskoo... Loppuen lopuks kipitin portaat alakertaan, vuokrapariskunnan sohvalle nukkuun. Kyllä on hävettäny... Tiiän, ett kohtaukset menee ohi kun aikansa oottaa, käy sit pari kertaa vessassa ja ottaa Imodiumei. Sen jälkeen mahd.pitkät unet ja olo on herätessä taas ihan normaali. Pitikö sitä nyt monta ihmistä herättää ja vaan suotta huolestuttaa...
Noh, toinen juttu oli tänään. Tulin nälkäsenä koulusta kotiin ja heitin mitään sen kummempia ajattelematta ruokaa mikroon. Ei menny kun pari sekuntii, kun tajusin (laina)lautasessa olleen kultareunuksen ja kiirehdin ottaa ruokaa ulos mikrosta. Vaihdoin lautasen ja alotin uudestaan lämmittämisen-tai ainakin yritin. Mikro ei pihahtanukaan. Ei millään. Kokeilin monta kertaa, otin johdon irti ja laitoin uudestaan kiinni, tarkistin ettei sulakkeet menny jne. Turhauduin ja manasin puhelimessa äitille asiaa. Äippä käski siirtää mikron muualle pistorasiaan (kun tän talon tee-se-itse-pistokkeista ei kuulemma aina tiiä...) mutt enhän mä kuunnellu. Soitin tälle samaiselle tutulle, joka sai viime viikolla mukavan yöherätyksen ja sieltä lupauduttiin tuomaan mulle uus mikro. Puhelun loputtua hymyilin kun Naantalin aurinko, ei oikeesti oo tollasia ihmisiä jotka luopuu omasta mikrostaan jotta mä saisin ruokaa, kunnes... Päätin kumminkin kokeilla äitin neuvoo, siirsin mikron alkoviin ja sehän toimi. Siirsin mikron epäuskosena takasin keittiöön ja nyt se taas toimii. Oli mukava soitella tutulle; tota, juu emmää tarvikaan sitä mikroo...

En kohta enään kehtaa näyttää naamaani kyseiselle tutulle, kun tulee näitä "vääriä hälytyksiä". Joskus pitäis vaan malttaa istua alas, ajatella niillä omilla aivoilla, kokeilla ja sit vasta soittaa. Niin ja kuunnella niitä äitin neuvoja...