11. huhtikuuta 2012

Life. Style.

Multa kysytään aina tasasin väliajoin miksen meikaa (useemmin). Aattelen, ett jos en kelpaa ilman meikkiä jollekkin, sellasena kun oon, saan luvan sit olla kelpaamatta. Ja mun mielestä meikkaamisesta menee se "hohto", jos se on arkipäivästä. Kyllä mä joskus meikkaan-sillon kun se on aiheellista.
Kynnet on sellaset, jotka kertoo mun hyvinvoinnista. Lähes aina ne on lakattu (jos ei oo lakkaa, revin kynsinauhoja ja muutenkin kynnet näyttää kamalilta liuskottuessaan), mutt asia on erikseen missä kunnossa lakka on. Ja millanen lakka on.
Huolitellussa ja ehkä jollain erikoisemmalla tai monella lakalla maalatut kynnet on merkki siitä, ett kaikki on kuta kuinkin hyvin. On ollu aikaa ja mielenkiintoo panostaa. Jos taas lakka on päässy pahasti kuluun, sitä ei oo ollenkaan tai väri on neutraali, panostusta ei oo ollu. Joku painaa mieltä enemmän kun kynsienhoito.

2 kommenttia:

  1. Erittäin mielenkiintoinen tuo kynsijuttu. Omista kynsistäni näkee vain sen, olenko stressaantunut tai jännittynyt. Mutta ilosta tai surusta kynteni eivät kerro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha,seuraavat kynnet taitaakin KIRJAIMELLISESTI kertoo ilosta ja surusta-kiitti ideasta ;D

      Poista