"Kolmenkympin kriisin tunnistaa siitä
Ettei maastoauto Fredal yksinään riitä
Etsii stressipäissään itsellensä puolison
Kun pelkää että hedelmällisyys koht ohi on
Neljänkympin kriisin tunnistaa siitä
Ettei ryppyvoiteet enää mihinkään riitä
Näyttää keskisormee Onnelassa nuorille
Ja kiipee joogaretriitille ylös vuorille
Viidenkympin kriisin tunnistaa siitä
Et sun äijäs kampaa tukan taakse geelillä
Ratsastaa prätkällä nahkahousut jalassa
Auringonnousuun vihkisormus niiden taskussa
Kuudenkympin kriisin tunnistaa siitä
Ettei sun eläke luomuperunaan riitä
Istut kotona ja kiroot lapset itsekkäät
Toivot et vielä seiskakympin kriisin läpi käyt"
Vaikka biisi onkin synkähkö, ainakaan mä en voi olla hymyilemättä ja salaisesti jammailematta, kun rämisevä kertosäe alkaa.
"Kuolemaa kohti mennään jokaikinen
Näkö, kuulo, kaikki pettää ja pää tietää sen
Se pelottelee meitä millä lie milloinkin
Se ei katso ikää, se vaan pettää silloinkin
Hei, kuolemaa kohti mennään
Jokaikinen
Sydän, maksa, kaikki pettää
Pää tietää sen..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti