Maailman toisella puolella

Toi kymmenenminuuttinen sai kyyneleet moneen kertaan valuun poskille ja miettiin maailmaa. Kuinka ihanaa onkaan (ehkä useammankin) vuoden jälkeen saada se rakas isä/veli/äiti/sisko/pappa ehjänä kotiin. Toisen taistellessa rauhan ja oman elämän puolesta, kotona on saattanu tapahtua vaikka mitä-tai sitt aika on pysähtyny paikalleen toista ikävöiden. Yhteyttä on saatettu pitää säännöllisesti tai sitten ei-mikä ainakin mun kohdalla herättäis ne pahimmat pelot siitä, ett rakkaalle on sattunu jotain kamalaa. Mikään ei oo niin ihailtavaa kun ihmiset jotka laittaa oman henkensä alttiiks auttaakseen toisia-tai pienet lapset joiden huulilta niin spontaanisti pääsee "Daddy, i miss you" tai " Dad, i love you".
Mun iskä oli aikoinaan kans jossain kaukana rauhaturvaajana, jo ennen mun syntymää. Jotenkin vaikee ees kuvitella vaikka valokuva-albumeista löytyy muutama  haalistunu kuva todisteena ja iskän toisesta olkapäästä reissussa otettu kotkatatuointi-haalistunu jo sekin.