Vuodatettu kyyneleitä

Piulta tuli viime yönä (taas) astetta synkempiä viestejä. Kaverin itsemurha-aikeet huolestuttaa-mutta samalla horjuttaa mun vasta tasapainottunutta mielentilaa. Kunnossa pysyminen vaatii ruokaa, ulkoilua ja lepoa-josta jälkimmäinen kärsii huolesta eniten. Ristiriitaista, kun itseään ei haluais satuttaa mutta ei myöskään aamulla saada uutista ettei rakasta ystävää enään oo.

Viime syksynä entinen luokkakaveri teki itsemurhan enkä oikeastaan vieläkään oo saanu/oo osannu käsitellä asiaa. Kyseessä oli ensimmäinen uusista luokkakavereista Lahden koulussa-ja silti tuntuu että kyseinen ihminen oli loppuen lopuks muille läheisempi... Ja nyt tapahtuneesta on about vuosi, mitä sitä enään muisteleen. Vaikka eihän niin pitäis aatella.