3. marraskuuta 2013

Älä sure kulta pikkuinen...

Voi Luoja kun on olevinaan piiiiiiitkä viikonloppu. Perjantaina mulla oli pyykkipäivä, sain pestyä kaikki vaatteet vaikkakin matot jäi pesemättä ja jouduin jättään Laikun perheen Halloween-juhlat väliin. En toki torstai-iltana askarrellutkaan robottiasuani kun kolmatta tuntia... Oli ollu puhetta, että lähetään perjantaiehtoona Camsun kaa viihteelle mutt ei sit napannutkaan. Camsu tuli tähän istuun iltaan ja Piu soitteli, jos ne ois kans poikakaverinsa kaa poikennu. Camsun poikakaveri suostu hakeen sen vasta puolen yön jälkeen ja koska Piun kaa oli pitkin iltaa soiteltu niiden kyläilystä, valvoin johonkin kolmeen ennen kun menin nukkuun.
Eilen aamulla uni sitten maistuikin, muutaman kerran tuli käännettyä kylkee ja nukahdettua uudestaan ennen kun jakso nousta. Noustua virtaa sit ihmeesti löytykin ja jatkoin perjantaina hyvään alkuun saamaani siivousta. Listasin reissuun pakattavia tavaroita ja...sellaista. Juniorin kanssa oli ollu puhetta että mentäis kätevä-tekevä-lukeva-messuille ja se ois halunnu mut johonkin parkour-juttuunkin illalla. Sanoin ettei molempia samana päivänä ja valkoinen valhe päiväunista lipsahti kun piti parkouriin lähteä. Piun kaa oli soiteltu, olivat tulossa kylään pahoitellen edellisen illan peruuntumista. Uuden ihmisen meni parkourin edelle... Tällä kertaa sana piti ja pariskunta tulikin pitään seuraa-ja yöksihän ne jäivät kun Piu onnistuneesti alkuillasta sammu mun sänkyyn.
Aamuvirkut herätti mutkin tänään joskun kahdeksan jälkeen ja aikamme pyörittyä toimettomana päädyttiin kattoon Vettä elefanteille. Leffan jälkeen saattelin kaverit kotimatkalle ja lähdin Juniorin kaa messuille. Parisen tuntia vierähti ja nyt, kello kolme sunnuntaina, mietin mitä hittoa teen. Tuntuu että pyykkäyksestäkin on jo vuosi aikaa ja ei kun vaan viikonloppu jatkuu ja jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti