Oon ehkä joskus saattanu jotain bloginkin puolella mainita rakkaasta kummitytön. Kummin muru täyttää parin viikon päästä neljä, mihin nää vuodet vierii... Minen tykkää yhtään! En ehdi/saa/pysty osallistumaan kummitettavani elämään niin paljon kun haluaisin. Silti rakastan pikkuista niin paljon että ehkä jopa pelkään mitä äidinrakkaus aikanaan tulee oleen. Jo puhuessa/kirjoittaessa iskee niin kova ikävä että itku tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti