13. marraskuuta 2013

...ja rakkaat veljet



J:n kanssa meillä on 15 vuotta ikäeroo ja kuten M-siskonkin kohdalla, ollaan oikeestaan lähennytty vasta lapsien myötä. Varsinkin tässä ihan viime vuosien aikana, kun oon nuorimmaisen kummitäti. J saa mut itkeen jo pelkästään kysymällä mitä kuuluu, siinä on ihminen jolle voi puhua myös kaikesta. Harvoin tosin on aikaa kahdenkeskisille jutusteluille, mutta ne on sitten sitäkin arvokkaampia. J:n luona kyläillessä on hauskinta seurata satunnaista kinastelua siitä olenko mä vieras vai en. Eikä mikään tietenkään oo niin ihanaa kun touhuilla lasten kanssa.

M-veli oli tavallaan vaikein kaikista, ikäeroa löytyy about 16 vuotta. Satunnaisesti saman ruokapöydän ääressä sitä tulee mietittyä kuka on tuo mies ketä ne sanoo mun veljeks. M-veljellä on kaks esiteini-iässä olevaa lasta joiden kautta myös ehkä enempi ollaan yhteyksissä. M-veli on eräällä autokorjaamolla töissä ja siellä mun pienenä pyöriessä on heränny uteliaisuus nelirenkaisia kohtaan, kenties musta vielä joskus tulee esim. mekaanikko. M-veljen kanssa parasta...on harvat kruisailut hetket. Ne kun ihan vähän vaan pelleillään liikenteessä, mutt pystyy luottamaan siihen että auto on koko ajan täydellisesti hallinnassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti