Jonkun toisen elämää

Oon nähny ensiaskelia, kuullu ensimmäisiä sanoja. Nähnyt pieniä kyyneliä valuvan poskilla ja kuullut riemukkaita kiljahduksia. Tuntenut sen tyyneyden pienen nukahdettua tyytyväisenä syliin sekä herännyt kiireettömästi toisen jokelteluun. Oon seurannut sivusta kun lapsi juoksee vanhempansa syliin, kuunnellut sivusta rakkauden osoituksia. Seurannut sivusta tilanteita jotka saa liikutuksen kyyneleet virtaamaan. Seurannut sivusta, kun toinen kasvaa kohti julmaa maailmaa (enkä voi olla sitä pehmentämässä).

Toivottavasti joku päivä syliin nukahtaa oma pieni. Toivottavasti joku päivä äiti-huuto kohdistuu mulle. Jonain päivänä ei tarvis enään seurata sivusta. Sais rakastaa.