Marraskuun toinen sunnuntai

Tuli sitten jossain määrin unohdettua eilinen isänpäivä... Parisen viikkoo kyllä oon jo tienny että tuun oleen reissussa ko.pyhän enkä pääsee iskää tai pappaa katsomaa, kortit kumminkin ajattelin lähettää. Se jäi kun ei ollu varaa. Äippä oli jo lauantaina käyny isäänsä katsomassa, piti lähettää sen mukana terveisiä mutta muistin asian siihen aikaan perjantaina että en enään kehdannut viestiä äipälle laittaa. Seuraavan kerran muistin asian eilen nukkumaan mennessäää. Höh! Iskälle tuli laitettua mälsä tekstari, paapalle ei mitään... Kenties saan perustella huonomuistisuuttani sillä että moiset juhlapäivät on turhia. Eikö jokainen päivä oo isänpäivä-ihan niin kuin äitienpäiväkin, viattomien lasten päivä, ystävänpäivä,...

Kovankin kuoren alla on pehmeä isä :)

Eilen illalla suunnittelin tätä postausta ja yhtäkkiä tajusin/muistin että vieressä istuvalla seuralaisella ei enään ole (elossa) isää. Asiasta oli ollu aiemmin puhetta ja sanoin että voidaan kyllä käydä hautausmaalla, jos siltä tuntuu. Tai voi käydä yksin, kyllä mä sen aikaa osaan itseäni viihdyttää. Ei kumminkaan ollu tarvetta. Ehdotin aiheen vaihtoa kun tajusin hölpöttäväni isänpäivästä ja toinen sanoi ettei haittaa. Itteeni mua alko haittaa ja muutenkin itkuinen ilta sai lisää kyyneliä. Oli parempi siinä vaiheessa kömpiä sänkyyn...