Soviittin toissa päivänä BT:n kanssa lähtevämme eri teille. Se ei ainakaan ole helpottanut muutaman viikon jatkunutta alavireisyyttä. Kuten viime syksynä, ei mulla nytkään ole (oikeita) keinoja oman olon helpottamiseen. Etsin hyvän olon tunnetta aivan vääristä asioista-kuten näpistelyjen tuottamasta jännityksestä tai seksistä täysin vieraiden ihmisten kanssa. Ja loppuen lopuksihan nuo on asioita, jotka vaan pahentaa oloa... En jaksa ihmisiä, kysymyksiä, mutta en myöskään halua olla yksin. Kombo mihin en löydä tasapainoa.Eilen yksinoloa karttaakseni lähdin katteleen, kun Ässä pesi erään paikallisen huoltoaseman pihaa. Yllättävän mielenkiintoista puuhaa-eikä kyllä tarvinu puol kahden aikaan kotiutuessa paljon kysellä tuleeko uni vai ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti