Piti tänään pikaisesti poiketa lähi-Nesteellä hakemassa maitoa, ennen kun Juniorin oli määrä koulusta tulla kylään. Noh, kauppareissu veny kaikkiaan neljään tuntiin kun ulko-oven kiinni naksahtaessa tajusin avainten jääneen sisään. Samoin puhelin. Takin mukaan ottoa kiittelin useasti neljän tunnin aikana, mietin lähtiessä sen jättämistä. Äkkiäkös sitä nyt tuohon naapuritontille ja takaisin t-paidassa juoksee...
Onneksi ihan koko neljää tuntia ei tarvinu pihalla värjötellä, hätävarasuunnitelmaksi päätittiin siirtyä Juniorin kotiin. Ihan mukavaa vaihtelua oleskella välillä sielläkin-vaikka mun suunnittelemat maalausjutut ei nyt sitten toteutuneetkaan. Pelailtiin ja vappumeiningeissä puhallettiin ilmapalloja.
Kovin loputtomiin en vierailua viittiny venyttää, joten oli keksittävä jokin suunnitelma millä pääsen kotiin. Tosiaan kotiin jääneellä puhelimella oli vaikea soittaa huoltomies ovea avaamaan-eikä mulla edes olis ollu vaadittua ovenavausmaksua. Ässällä on ainut vara-avain, ei kotona-ja milläs edelleenkään soitat. Nöyristellen marssin viikonloppuna tutuksi tulleelle huoltsikalle ja sieltä saatiinkin puhelinyhteys armaaseen naapuriin. About tunnin venailu vielä ennen kuin ehkä oikeasti maailman ihanin naapuri tuli hakemaan ja päästämään kotiin.
Mitään vappusuunnitelmia ei oikeastaan ole. Tänään varmaan tulee himassa hiukan käännettyä radioon volyymia ja otettua pari drinkkiä. Verhot jos sais ikkunaan ja puhtaat pyykit kaappiin. Nollabudjetilla ei ole mitään asiaa juhlimaan tahi olemattomille piknikeille.
Kotiin päästyä sulatin pakkasesta pinaattikeitot ja otin samalla viimeiset sämpylät sulaan. Pakastin ja kuivakaappi huutavat tyhjyyttään jääkaapin ohella-eikä seuraavista rahoista ole tietoakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti