Nuotta

Oltiin äitin ja yhen perhetutun kaa heinäkuussa HML:n markkinoilla josta mun matkaan tarttu Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen toimittama Nuotta-lehti. Joskus ennenkin oli ripareitten yhteydessä lehteä tullu lueskeltua joten kuta kuinkin tiesin mitä odottaa. Pari seuraavaa päivää saikin miettiä joitakin asioita hyvinkin tarkkaan...

Ensimmäinen pysäyttävä juttu kertoi Nickholas Vujicicista, miehestä joka syntyi ilman raajoja. Raajattomuudesta huolimatta Nickholas on kuin kuka tahansa ikäisensä; ulkoiluttaa koiraansa, pesee hampaansa ja ajaa partansa itse. On naimisissa, isä ja tykkää surffata. Oikeestaan ei voi muuta kun nostaa hattua moiselle. Miehen kotisivuille tästä.

Toimittaja Hanna-Reetta Hietikko pohti eräällä sivulla onko hänellä varaa kuolla. Hänen mummonsa oli kuollut keväällä ja vaatimattomasti järjestetyt hautajaiset oli tullu maksaan tuhansia euroja. Miksi edes pitäisi järjestää isot ja entistä kalliimmat hautajaiset? Eikö kuolleelle ole vähän myöhäistä osoittaa lähimmäisen rakkautta?

Lapsisotilaat taitaa ikävä kyllä olla ikuinen ongelma. Ite en ollu asiaa sen kummemmin aikasemmin ajatellu, mutt toi sinisilmänen poika kyllä osas asiansa ja sai mut(kin) pysähtyyn. Lapset kadottaa sotiessaan itsensä lisäksi käsityksen oikeasta ja väärästä sekä hautaa luonnolliset tunteet. Sota ei oo ikinä ratkaisu mihinkään eikä sitä miltään kannalta voiteta, jos pyssyn varressa on niiden pituisia nappuloita.

Eutanasiasta oonkin maininnu jo aiemmin.Suomessa eutanasia ei oo edelleenkään laillista enkä mä ymmärrä miks. Mun mielestä se ois tavallaan vaan hyvä juttu, yksinkertasesti tulis halvemmaks valtiollekkin. Parantumattomasti sairaille voitais antaa heidän omasta tahdostaan yliannostus lääkkeitä eikä heidät tarvis kitua kenties vuosia vuodepotilaana. Kerrankin Päivi Räsästä lainatakseni: "Ihmiset eivät usein kaipaa eutanasiaa lopettamaan kivut vaan yksinäisyyden".

Lehden loppuun oli listattu oheinen TOP5-Elämää riparin jälkeen. Kuten jokainen voi huomata, listaukseen on päässy asioita miten voi lähteä mukaan seurakunnan toimintaan riparin jälkeen. Vinkit on konkreettisia, realistiasia mutt en voinu olla naurahtamatta kakkoskohdalle: Hakeudu hoitoon.
Jotta kukaan nyt ei kumminkaan loukkaantus moisesta, muistutan ett oon viiden vuoden takasen riparin jälkeen itekin aktiivisia srk-nuoria. Osallistun useammassakin kaupungissa nuorten tapahtumiin, oon ohjaamassa kristillistä kerhoo ja toimin apuohjaajana isoskoulutuksessa.