22. syyskuuta 2012

Itsenäisyysajatuksia

"Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan
Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan"

Kuinka paljon onkaan tapahtunu sen jälkeen kun toissa kesänä tuli tieto, ett pääsen Lahteen kouluun. Lyhyesti sanottuna oon löytäny oman alani ja itsenäistyny. Noihin kahteen kohtaan vaan sisältyy paljon kaikkee muutakin; kokonaan uuteen kaupunkiin tutustuminen ja lempparipaikkojen löytäminen, täysin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä kotiutuminen, periaatteessa kolme muuttoa,...
Ihan koulun alussaha mä asuin jokusen viikon yhen perheen parin neliön vaatehuoneessa. Parempihan se oli kun ei mitään, rahat ei ois riittäny kauaakaan kulkeen Hämeenlinna-Lahti väliä. Lokakuun alussa muutin sit ensimmäisen varsinaiseen kotiin, alko ruuanlaiton ahkera opettelu ja piti alkaa miettiä enemmän miten omasta kodista huolehditaan. Jatkuvasti tuntu etten tuu pärjään, miksei tätäkään oo kerrottu ennen. 
Vähitellen kumminkin ruokaa oppi tekemään (tarpeeksi) ja ennakoimaan erilaisia asioita. Oppi maksaan laskut, tiskaan ennen kun tiskit homehtu. Kun kukaan ei ollu enään kattomassa perään, sitä tunsi ittensä vapaaks-kunnes todella ymmärsi kaiken vastuun. Ei koulussa voinu vaan olla käymättä vaikka ite pystyinkin allekirjottaan poissaolot. Ite oli kuumeisena lähettävä apteekista hakeen lääkkeitä, käytävä kaupassa mielellään vähän ennen kun jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

"sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti