Miksei meillä?

Viime viikonloppuna olin tosiaan Hyvinkäällä yhen kaverin synttäreillä. Mä en kotona asuessani ikinä saanu järjestää mitään bileitä eikä oo ees puhuttu ett äippä ois lähteny siks ajaks pois kotoo, kun oli jotain pienimuotosia kaverisynttäreitä naperona. Jossain vaiheessa iltaa kaverin porukat tuli kylältä takasin, heitti läppää siinä muitten joukossa ja painuivat nukkuun. Eivät millään tavallaan häirinny, päinvastoin, ja mikä oli ehkä hienointa, ei millään tavalla nolannu juhlakansaa. Tai ei ainakaan mun mielestä.
Jäin sit melko luonnollisesti yöks ja aamulla heräsin keittiöstä kuuluvaan rupatteluun. Jotenkin niin kotoisaa-vaikka hetkee myöhemmin tajusin ett tuskin koskaan oon kotona heränny tolla tavalla. En ainakaan muista ett äippä ois yksinään jutellu-ja jos muistasin, ehkä pitäis huolestua. Iskällä vuorostaan herään useimmiten sen ja R:n riitelyyn...
Sängystä ylös könyttyä, pirteempänä kun pitkään aikaan ja ilman krapulaa, aamupala pöytä odottelikin jo puuroineen. Mitä? Harvemmin me äitin kaa ees kerettiin aamupalapöytään samaan aikaan-ja jos puuroo halus, niin se joutu kyllä ite keittään. Sillonkin oli tarjolla vaan Elovenan pikapuuroja...
Vaikka oma koti onkin paras paikka, saa tehä asioita just oman pään mukaan enkä haluis ees vaihtaa mun porukoita toisiin, välillä sitä tahtomattaan tulee verrattua. Miks noilla tehään noin, miksei meillä tehä tätä.