20 minuutin teoria

Tossa Hämeenlinnasta tullessa lyöttäydyin junassa armeijapukuisen jätkän seuraan ja ihan suoraan ilmotin ett me kävellään samaa matkaa. Mä siis asun ihan Hennalan varuskunnan vieressä eikä kauheesti tossa kymmenen jälkeen (illalla) kiinnostanu kävellä yksikseen. Eihän varusmiespalvelusta suorittava poitsu voi tehä mitään pahaa, eihän?
Matkaa rautatieasemalta Hennalaan on sellanen parisen kilsaa ja siinä kävellessä ehtii jutustella jos jonkinlaista. Kahenkytä minuutin, jokseenkin reippaan, kävelyn jälkeen tiesin kyllä ettei tyyppi oo mikään erikoinen. Kyllä siinä sen verran ehti toiseen tutustuun-ja jos tilanne ois ollu toinen, oisin voinu jopa pyytää joku ilta kahville.
Niinhän se tosin on ettei voi antaa jos ei otakaan. Eli mikäli en kyseisen tyypin seuraan ois tunkenu, oisin varmaan harmitellu ohi sormien mennyttä mahdollisuutta myöhemmin. Ja olisin kenties taksihinnan verran köyhempi...