Kadonneen jäljillä

Jokusia vuosia sitten, viimeks varmaan 2-3 vuotta sitten, olin iskän ja Ärräpään kaa mökkeilemässä Koivikkoranta-nimisessä mökkikylässä. Siellä kulki aika lailla saman vakioperheet ja ystäviä riitti joka kesä. Sillon ei tiedetty mistään facebuukeista-tai siitä ett se ois kenties vika kesä kun mä ko. paikassa käyn. Vannottiin vaan lapsen viattomuudella seuraavanakin kesänä näkemistä...
Nyt on siis menny muutama kesä etten oo ripareitten takii mökkeileen päässy-ja tänä kesänä mua ei ees kysytty mukaan. En kyllä varmaan ois tajunnu lähteekään sillä olin just sen viikon Oulussa. Noh, nyt kun mä tulin pikavisiitille (=yhdeksi yöksi) iskälle, sain kuulla monen mutkan kautta entisaikojen mökkikavereiden jääneen kaipaamaan. Ovat olleet useampaan kertaan ollu soittelemassakin-ja tietenkin siihen numeroon mikä ei ees oo käytössä.
Voi itku! Olis tosi mahtavaa nähdä pitkästä aikaa, kertoilla kaikkia juttuja mitä tässä vuosien varrella on tapahtunu. Mulla eikä sen paremmin iskälläkään ei oo muuta tietoo näistä ihmisistä, kun yhteisten mökkiviikkojen ajankohdat ja satunnaiset etunimet. Ei asuinpaikkaa, ei puhelinnumeroita, ei työpaikkoja. Neulan löytäminen heinäsuovasta on mahdotonta.

Ties kuinka monet kerrat on tultu tolta laiturilta hypättyä veteen...