Minä annan kaiken ja enemmän

Oikeestaan koko viikonlopun stressasin tänään alkanutta työssäoppimista. Kauhistutti ajatus etten tiiä tulevista kymmenestä viikosta muuta kun sen moneen meen tänään. Vähitellen kumminkin jännitys unohtu kun sulaudun pieneen työyhteisöön ilman vaikeuksia. Sen jälkeen kun oltiin vähän ohjaajien kaa käyty läpi mitä syksy pitää sisällään, ei ees liukuvat työajat ahdistanu. Kivempihan se vaan on mennä töihin vähän myöhemmin ja lähtee sit kun päivän työt on hoidettu.
Toinen suuri stressin aihe oli tulevan viikonlopun seminaarimatka Jyväskylään. Ikinä en oo siellä päin liikkunu ja nytkään ei lähe kukaan seuraks. Mitään hätää mulla kumminkaan tuskin tulee, seurakunta kun hoitaa matkat ja yöpymisen. Unohtamatta erästä miekkosta joka ilmoitti vievänsä mut syömään ja leffaan ;)

Vaihteeks sanomaa

Joskus sisimpäämme kasvaa ilon kukkamaa
Kaikki on niin hyvin että ihan naurattaa
Silloin tuntuu että rukouskin siivet saa
Taivaan Isän luokse kiitoslaulu kohoaa 

...

Joskus synkkä pelko hiljaa hiipii sydämeen
Moni kantaa huoliansa aivan yksikseen
Pimeyden läpi kulkee rukouksen tie
Älä yksin pelkää, huolet Jumalalle vie  

Iso paha jumi

Niin ihanaa mutta NIIN tuskallista

Kävin tänään elämäni ensimmäisen kerran hierojalla ja voi taivas! Tiesin vasemman niska-hartiaseudun olevan ihan jumissa, mutt jo siinä vaiheessa kun hieroja lämmitteli ns. tervettä oikeeta puolta, mulla valu vedet silmissä. Ihme muhkuroita se onnistukin löytään pitkin selkää... Hierojakin siinä sit taivasteli moneen kertaan miten oon saanu paikkani tähän kuntoon, ei kuulemma vastaavaa jumitusta oo aiemmin vastaan tullu. Ja tietääkseni hänkin on kumminkin toiminu hierojana useita (kenties kymmeniä) vuosia.
Pahan jumin takii tiedossa on ihan säännölliset käynnit hierojalla ja käskettiin pysyä koneelta pois. Oon itekin jo tiedostanu sen ett liikaa tulee näytön luona istuttua, mutt nyt kun oikeesti tunnen kropassani miten pahaa jälkeä syntyy, ymmärrän ett tauko tekee ihan hyvää. Siispä bloggaus tahtikin hidastuu, hiljenee eikä (toivottavasti) vaan hetkeks.

Itsenäisyysajatuksia

"Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan
Niin tyttörukka pienoinen, mihin katosikaan kaikki kultainen
vuodet vierivät jättäen sut oven taa, se kiinni paiskataan"

Kuinka paljon onkaan tapahtunu sen jälkeen kun toissa kesänä tuli tieto, ett pääsen Lahteen kouluun. Lyhyesti sanottuna oon löytäny oman alani ja itsenäistyny. Noihin kahteen kohtaan vaan sisältyy paljon kaikkee muutakin; kokonaan uuteen kaupunkiin tutustuminen ja lempparipaikkojen löytäminen, täysin tuntemattomien ihmisten ympäröimänä kotiutuminen, periaatteessa kolme muuttoa,...

Ihan koulun alussaha mä asuin jokusen viikon yhen perheen parin neliön vaatehuoneessa. Parempihan se oli kun ei mitään, rahat ei ois riittäny kauaakaan kulkeen Hämeenlinna-Lahti väliä. Lokakuun alussa muutin sit ensimmäisen varsinaiseen kotiin, alko ruuanlaiton ahkera opettelu ja piti alkaa miettiä enemmän miten omasta kodista huolehditaan. Jatkuvasti tuntu etten tuu pärjään, miksei tätäkään oo kerrottu ennen. 

Vähitellen kumminkin ruokaa oppi tekemään (tarpeeksi) ja ennakoimaan erilaisia asioita. Oppi maksaan laskut, tiskaan ennen kun tiskit homehtu. Kun kukaan ei ollu enään kattomassa perään, sitä tunsi ittensä vapaaks-kunnes todella ymmärsi kaiken vastuun. Ei koulussa voinu vaan olla käymättä vaikka ite pystyinkin allekirjottaan poissaolot. Ite oli kuumeisena lähettävä apteekista hakeen lääkkeitä, käytävä kaupassa mielellään vähän ennen kun jääkaappi ammotti tyhjyyttä.

"sä heräät huomaamaan
sinä selvisit ja kelpaat kelle vaan"

Hyvän mielen perjantai

Eilen koneella istuessani tein Ruohonjuuri-kauppaan tilauksen. Postitettavaks lähti pesupähkinöitä, ekologista shampoota ja herkkuhetkiin tummasuklaakuorrutteisia kirsikoita. En tiiä mitä ihmeen pikatoimitusta ne käyttää, kun tossa parisen tuntii sit tuli viesti ett paketti on noudettavissa. Toinen mitä eilen "shoppailin" on uus liittymä ja puhelin. Prepaid-liittymän vaihto laskutettavaks kävi yllättävän helposti ja Tele Finlandin valikoimista löytyikin miellyttävä kapula. Uus puhelin ja rajattomat tekstarit, puhelut ja netin sisältävä paketti maksaa ainoastaan 12e/kk!

Tuleva, puolikosketusnäytöllinen kapula

Kouluviikko päätty niin kutsuttuun tappopäivää; samalle päivälle ajoittui kaksi koetta, oppimistehtävän palautus sekä esitelmän pito. Meidän n.16 hengen luokasta ainoastaan kaks sai hygieniapassin ja mä olin yllätyksellisesti niistä toinen. En ollu lukenu yhtään ja osa kysymyksistä oli ihan hepreaa. Toinen kokeista liittyi työ, terveys ja toimintakyky-kurssiin eikä riemulla ollut rajoja koetilanteessa. Kysymyksenä kun oli mm.

Tuskinpa...
a)...tarvitsen ystäviä mikäli olen vahva
b)...tarvitsee liikuntaa, jos liikkuu muuten
c)...tarvii pohtia eilistä

Nyt voikin huokasta helpotuksesta, paljon stressattu päivä on ohi ja työssäoppiminenkin viikkoa lähempänä. Maanantaihin jatkuvan viikonlopun aikana aattelin kokeilla vaniljakreemipullien leipomista, vaihtaa kukkasille mullat, hyödyntää mainoksia biopusseiksi sekä vierailla Hyvinkään kaverilla. Sopivan vauhdikas mutta rauhallinen viikonloppu siis tiedossa.

Treffit nro.1

Tänään olin treffeillä erään miekkosen kanssa. Pidin mielessä eilisen 20 minuutin teorian, mutt yli tunnin kahvittelunkaan jälkeen en oo varma mitä aattelen. Ulkonäöllisesti ei mitään vikaa (siis muuta kun ajamaton parranalku), suht korkea koulutus ja kohteliaskin osasi olla. Kyseli aktiivisesti ja hyvän maun rajoissa asioista eikä edes asu kaukana, noin parin kilsan päässä.
Kolahdusta ei kumminkaan kuulunu. Tuntu ett joka kysymykseen sain vastata ei/en (ootko lukenu sitä kirjaa, entä kattonu tätä leffaa,..) ja vaikka netissä oltiinkin jonkun verran viestitelty, olettamukseni oli ett oon lukiossa. Ehei! Toisaalta, en ite ees muista mikä tyypin nimeä...
Mitään suuria ennakko-odotuksia ei ollu joten en joutunu pettymäänkään. Jatketaan kenties kaverilinjalla, mutt erilaisten maailmojen takii meistä tuskin mitään kummempaa ikinä tulee. Eikä mulla edelleenkään oo kiire suhteeseen, oli kyseessä minkälainen veto tahansa...

20 minuutin teoria

Tossa Hämeenlinnasta tullessa lyöttäydyin junassa armeijapukuisen jätkän seuraan ja ihan suoraan ilmotin ett me kävellään samaa matkaa. Mä siis asun ihan Hennalan varuskunnan vieressä eikä kauheesti tossa kymmenen jälkeen (illalla) kiinnostanu kävellä yksikseen. Eihän varusmiespalvelusta suorittava poitsu voi tehä mitään pahaa, eihän?
Matkaa rautatieasemalta Hennalaan on sellanen parisen kilsaa ja siinä kävellessä ehtii jutustella jos jonkinlaista. Kahenkytä minuutin, jokseenkin reippaan, kävelyn jälkeen tiesin kyllä ettei tyyppi oo mikään erikoinen. Kyllä siinä sen verran ehti toiseen tutustuun-ja jos tilanne ois ollu toinen, oisin voinu jopa pyytää joku ilta kahville.
Niinhän se tosin on ettei voi antaa jos ei otakaan. Eli mikäli en kyseisen tyypin seuraan ois tunkenu, oisin varmaan harmitellu ohi sormien mennyttä mahdollisuutta myöhemmin. Ja olisin kenties taksihinnan verran köyhempi...

Elämän pieniä suuria iloja

Viime viikolla sain ekan virallisen keikan MLL:n kautta ja nyt vierailenkin saman perheen luona väh. kerran kuussa. Kiva päästä välillä hoitaan lapsia-ja mikä parasta, sain vähän lisää vakituisia tuloja.

Perjantaina tulin siihen tulokseen, ett jätän erään kerhon vetämisen. Mulla ei vaan yksinkertasesti voimat riitä joka paikkaan ja suoraan sanottuna voin sanoo ettei työyhteisökään ollu mitenkään kannustavimmasta päästä.

Äsken taas sain aikaseks varattua ajan hierontaa. Jos vuoden kiukutelleeseen lapaan nyt saatais joku tolkku, läheisilläkin menee hermot kun pakko on välillä pyöritellä paukkuvia hartioita auki. Hintaa ekalla hieronnalla on ihan ok 20e.

Näitten lisäks oon nyt päättäny arjen helpottamiseks hankkia pakastimen sekä viihdykkeeks telkkarin. About vuoteen mulla ei siis oo telkkaa ollu ja uudesta kodista ei oo muutamaan kuukauteen pakastinta löytyny. Ihana saada jotain ekstraa, jotain minkä voi hankkia omasta palkasta eikä tarvi muilta rahaa lainailla.

Tällasiä pikakuulumisia tällä kertaa, loppuviikosta varmaan palailen paremmin ruudun ääreen kun vietän nelipäivästä viikonloppua. 

ABC

Elämän voi muokata myös aakkosiin, tähän tyyliin:

Ajokortti
Tällä hetkellä tuntuu ettei ajokortin ajamisesta viime syksynä ollu mitään hyötyä, omaa autoo kun ei oo ja esim. kesätyöllistymiseen ei näyttäny vaikuttavan mitenkään
 
Banaanit
Pienempänä en tykänny yhtään banaaneista, en voinu sietää niitä missää muodossa mutt pari vuotta sit tykästyin. Nykyään on harvassa ne hetket ettei kotoo löytys niitä

Camsu
 Best of the best koulukaveri

Delfiinit
Aivan ihania eläimiä joihin haluisin joskus tulevaisuudessa tutustua vielä lähemmin

Elokuvat
Ei oo parempaa keinoo irtautua joskus ahdistavastakin arjesta kun kattoo joku parin tunnin pätkä joko kotona koneelta taikka rahatilanteen salliessa leffateatterissa

Forssa
Mun syntymäpaikka ja toinen rakkaista kotikaupungeista-vaikka aika kuollut paikka onkin

(G)

Hämeenlinna
Kaupunki missä oon lähes koko ikäni asunu, siis Forssan ohella toinen kotikaupunkini.

Iskä
Sellanen elämän tukipilari, pysyy vakaana paikallaan vaikkei meillä kauheesti mitään puhuttavaa tms. oo. Jotenkin mun murrosiän jälkeen ollaan oltu erillään.

Juna
helpottaa kavereiden, vanhempien ja sukulaisten näkemistä

Kummityttö
ehdottomasti tärkein ihminen mun elämässä

Leikekirjat
Oon pitäny leikekirjoja varmaan ekalta luokalta asti ja niitä onkin kertyny jo jonkin verran

Mustikka
on noussu yheks mun suurista herkuista mansikka-allergian puhkeamisen jälkeen

Nenäliinat
flunssasena tietenkin suuri apu, mutt mä kannan muutenkin mukanani sillä ei oo yks eikä kaks kerta kun alan ihan yhtäkkiä itkeen yhtäkkiä

Omena
päivässä pitää lääkärin loitolla ;)

Postimerkit
auttaa kuljettaan postia rakkaimmille-niillekkin joita näkee liian harvoin

(Q)

Raappana
Kyseisen artistin sanotuksista löytyy melkeimpä mihin tahansa tilanteeseen sopiva biisi eikä esiintymiskyvyissäkään oo haukuttavaa

Sisarukset
Iso osa mun perhettä <3 b="b">

Tatuoinnit
Mun mielestä tatuoinnin ei sovi kaikille enkä tykkää yhtään sellasista joilla on keho täys mustetta. Tatuoinneissa pitää olla joku idea, tarina, merkitys,...

Ukkonen
Viime kesänä opin oleen öisin välittämättä mahdollisesti ukonilmasta; ennen meni kaikki yöt paniikissa valvoen

Varvassukat
Hauskat mutta ei mulla jatkuvan käytön takii kestä kauaa

(W)

Xylitol
Syön lähes jokaisen lämpimän aterian jälkeen purkkaa ja terveyssyistä oon siirtyny täysin xylitol-merkittyihin

Yöuinti
Lämpimänä kesäyönä, järven ollessa peilityyni tai lähellä sitä, mikään ei oo ihanampaa. Yöuinnilla, hiljasuuden ympäröimänä sitä unohtaa helposti kaikki mieltä painavat jutut

(Z)

(Å)

Äiti
Kliseisesti sanottuna; ilman äitiä ei ois muakaan

Ötökät
Varsinkin kaikki purevat/pistävät on inhottavia

Tasa-arvon nimissä

Alkusyksystä koulussa heräs keskustelua armeijasta. Etenkin naisista armeijassa. Luonnollisesti joukossa oli niitä jotka vastusti ajatusta sekä niitä kenen mielestä naiset on ok armeijassa. Joku sitte heitti ilmoille kysymyksen: Mitäpä jos naisille ois armeijan sijaan pakollinen lottapalvelus? Lottapalvelus muotoutukin äkkiä muistuttamaan enemmän lähihoitajakoulutusta; onhan rintamalla olevien naisten esim. osattava hoitaa eri haavatyyppejä.
Tietenkään ei oo reiluu ett ainoastaan miesten elämästä menee puolesta vuodesta vuoteen armeijassa. Toisaalta, onko tää maailma muutenkaan niin reilu tai tasa-arvoinen. Palkkauksessa miesten euro on naisten 80snt. Naiset kantavat lasta ensin 9 kuukautta mukanaan ja synnyttävät. Jatkokoulutukseen hakiessa saat enemmän pisteitä jos edustat vähemmistösukupuolta. Näitä esimerkkejä piisais vaikka kuinka paljon, millon miehet ja millon taas naiset pääsevät (muka) helpommalla.
Varsinaiseen aiheeseen palatakseni; jos molemmille sukupuolille olis nyt sit tollanen pakollinen koulutus, mä valitsisin ennemmin armeijan. Ennemmin mä puolustaisin kykyjeni mukaan isänmaata, kenties kuolisin nopeesti, kun kattosin päivästä toiseen haavottuneita. Kuuntelisin niitten houruiluja, säälisin raajoja menettäneitä. jne.

Maastokuvio Googlesta