Istuin jokseenkin tuttuun tapaan taas tunteja junassa, matkaten synkkenevissä maisemissa halki Suomen. Vaikka matka oli tärkeän ystävän luokse, mieli vaelsi muualla. Edellisviikonlopun työt väsytti edelleen ja tulevat jo valmiiksi. Joskus olis kiva ehtiä olla kotonakin...
iPodilta kantautui moneen kertaan kuulemani, mutta oikeastaan vasta nyt pysäyttänyt Suvi Teräsniskan biisi. ..."niillä on ne työt ja rahaa riesanaan/ ne mistään pysty ei sopimaan/ Ne huutaa kaikki yöt ja katuu virheitään/ suakin, toisiaan, kipujaan..." "...Sä kuljet kauemmas, kuin koskaan aiemmin, pois äänet kaupungin häviää/ Ja purren hammastas, sä tunnet tänään taas vähemmän tätäkin kipeää..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti