27. heinäkuuta 2014

Lopussa kiitos seisoo?

Kaikin puolin rankka viikko takana, toivottavasti alkava viimeinen kesälomaviikko menee yhtään paremmissa tunnelmissa...
Maanantaista keskiviikkoon leiripomoilin SPR:n toimesta ja jo reilu kuukausi sitten totesin työn horjuttavan mun vasta vakautunutta mielenterveyttä. Omalta osaltani leiri sujui kumminkin yli odotusten-pääosin tosin puhelimessa, paperitöissä tai keittiöapulaisena. Jälkimmäisenä leiriyönä heräsin järkyttävän huonoon oloon, kotidiagnoosina lievä ruokamyrkytys.
Leiriläiset kotiväelle palautettua palasin vielä yhdeksi yöksi Sysmän leiripaikkaan missä parin media-suurlähettilään kanssa kuvailtiin ensimmäisiä mainosvideoita Suurleiriin 2015 liittyen. Torstaina ehdin kuvausten jälkeen pari tuntia olla kotona, Ässä kahviseurana, ennen kun matka suuntautui kohti Kuopiorockia.

Ensimmäinen yö ennen festarihommia päätti ilmoitella kesäflunssasta, poijjat aamulla vittuilikin kun yöllä oli pakko "kalsarit" (haaremihousut) jalkaan kaivaa. Laskeskelin että perjantaina tuli Kuopio Rockin festarialueella vietettyä reilu 15h-ja sepä näkyi myös punoituksena iholla. Flunssa nosti kuumeen muutama tunti ennen vuoron loppumista.
Lauantaiaamu valkeni edelleen kuumeisena, en tainnut edes silmiä avata kun muut kiiruhti töihin. Kahden aikoihin vielä heikotti, mutta neljältä hereille havahduttuani oli fiilis mainio. Kipaisin suihkun kautta töihin-ja työpisteelle saavuttuani tyylikkäästi oksensin neljästi. Diagnoosina auringonpistos edellispäivältä.
Nyt jo ehkä huvittaakin tämä perisuomalaisuuteen kuuluva avusta kieltäytyminen; Mun pahoinvointi ikävästi välittyi myös työnpisteeni asiakkaille joista jokunen huolestuneena tulikin jälkeenpäin kyselemään oloja. Tottuneesti vakuuttelin olon olevan hyvä, kiitos vaan, vaikka vedet valui silmistä ja viereisessä roskiksessa lillui vähäisetkin aamupalat. Toki olo siitä lähtikin paranemaan, nestetasapaino taisi löytyä ja ruokaakin sain. Töiden päätyttyä tuli jopa istuskeltua jonkin aikaa työkavereiden kanssa kuppia ottaen.
Tämä sunnuntaiaamu ehti tosiaan valjeta jo ennen nukkumaankäyntiä. Jokunen tunti unta, kamat kasaan ja pienten viivytysten jälkeen kohti kotia. Kuuden jälkeen oma koti ihastutti ja vaikka ajatus oli syödä, käydä suihkussa ja painua nukkumaan, niin tässäpä sitä edelleen kymmenen nurkilla keikutaan hereillä. Tukkoisena mutta onnellisena. Selvittiinpähän tästäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti