Lapsellinen?

Aloin miettiin vakavissani voisinko seurustella sellasen ihmisen kaa jolla on jo jälkikasvua. Ennen moista ei oo tarvinu miettii, mutt nyt kun ikätovereille on syntyny useempiakin muksuja, koen asian ajankohtaseks. Ja ei, Jube ei liity tähän millään tavalla ;)

Itehän musta ei äidiks viel olis, haluun opiskelut loppuun eka ihan rauhassa ja muutenkin elämän vakaaks. Mikäli varteenotettavalla seurustelukumppanilla lapsi/lapsia ois, haluisin tutustuu niihinkin ennen suhteen alottamista-jos lapsen kaa ei synkkaa niin ei varmaan seurustelu tämän vanhemman/huoltajan kaa kanna kauas.

Iso muutoshan se ois, jos parisuhteeseen tulis "kaupan päällisiä". Tuskin mitään ongelmia tulis, jos lapsi viettäis olis vanhemmallaan yhen tai kaks viikonloppua kuussa. Pidemmät oleskelut, kenties vakituinen asuminenkin vaatis enemmän sopeutumista. Outoahan se olis, jos tossa oliskin yhtäkkiä pieni ihminen jolle kenties joutuis vaihtaan vaippoja. Ainakin huolehtiin ettei nälkää nää.

Pelkäisin, ett muksu pitää mua kivempana kun omaa äitiään. En välttämättä haluis ett tää "kolmas" (tai neljäs, miten se sit lasketaankaan...) osapuoli, lapsen toinen vanhempi, sais tietää jatkuvasti mun tekemisistäni.

Toisaalta osaisin kyllä varmaan olla helpottunukin. Jos suhteen toisella osapuolella on jo jälkikasvua, tuskin hän sitä ihan heti haluis lisää. Mulla olis aikaa opiskella rauhassa. Omaa aikaakaan ei välttämättä tarvis kauheesti pyytää saati perustella. Sen verran toisen ois ymmärrettävä ett tilanne on mulle uus enkä välttämättä sopeudu kovin helposti.

"Kukaan muu ei nää ei huomaa

Ei kukaan tuu häntä mukaan hakemaan

Kukaan muu ei nää ei huomaa

Siksi paperille jakaa tunteitaan"

Robin-Hiljainen tyttö